Ero sivun ”Syyttäjä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 13:
Syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on [[virkavastuu]]n uhalla nostettava [[syyte]], jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte voidaan jättää nostamatta seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syyttäjä katsoo rikoksen tapahtuneen, on asian luonteen (esimerkiksi epäillyn nuoruus, rikoksen vähäisyys, onnistunut sovittelu tai lieventävät asianhaarat) vuoksi prosessiekonomisista syistä rationaalisempaa olla nostamatta syytettä. Seuraamusluontoisen syyttämättäjättämispäätöksen kohteella on oikeus vaatia syytteen nostamista paikkakunnan alioikeudessa, mikäli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen ja toivoo maineensa puhdistamista.
[[Asianomistaja]]lla, joka toivoo syytteen nostamista, on oikeus kannella [[Syyttämättäjättämispäätös|syyttämättäjättämispäätöksestä]] valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tällöin joku ''valtionsyyttäjistä'' tutkii asiakirjat ja päättää uudelleen syytteen nostamisesta. Asianomistaja voi myös käyttää omaa ''toissijaista syyteoikeuttaan'' eli toimia itse asiassa syyttäjänä. Tällöin hän ottaa riskin oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta vastapuolelle siinä tapauksessa, että syyte hylätään.
Jos syyttäjä nostaa syytteen, hän voi ajaa myös asianomistajien yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia rikoksesta aiheutuneesta vahingosta. Tätä kutsutaan adheesio- eli liitännäisperiaatteeksi.
| |||