Ero sivun ”Afganistanin sota” versioiden välillä

Tarakin kohtalo oli menettää henkensä Aminin toimeksiannosta, kun Aminin miehet tukehduttivat hänet tyynyllä.Kansalle annettu virallinen tiedonanto kertoi Tarakin menehtyneen sairauteen.<ref name="sergejeff2011s261">Sergejeff 2011, s. 261.</ref> Seuraavaksi Amin teki itsestään maan presidentin. Vuoden 1979 aikana Aminin johdolla käyty taistelu mujahideen sissejä vastaan ei ollut erityisen menestyksekäs ja sotilaallista toimintaa yritettiin tehostaa. Armeijan tehokkuus oli kuitenkin suuresti heikentynyt aikaisemmasta tasosta. Miesvahvuus oli vähentynyt 100&nbsp;000 miehestä noin 30&nbsp;000:een vuoden 1979 loppuun mennessä karkuruuden ja puhdistusten johdosta. Lisäksi korkeiden upseerien virkoja täytettäessä oli ajateltu enemmän poliittista oikeaoppisuutta kuin ammatillista pätevyyttä.<ref name="sergejeff2011s261"/> Aminin kommunistihallinto muuttui entistä enemmän väkivaltaan nojaavaksi ja muun muassa islamisteja teloitettiin.<ref name="isby1987s6">Isby 1987, s. 6.</ref>

 

 

Afganistanin ja Neuvostoliiton suhteet olivat katketa, kun Amin kieltäytyi Neuvostoliiton neuvoista tilanteen rauhoittamiseksi ja hallituksensa vakauttamiseksi.<ref name="usstate"/> Neuvostoliiton johto alkoi olla kyllästynyt Amin hallintoon ja tämän kyvyttömyyteen toimia yhteistyössä niin kommunistileirin kuin kenenkään muunkaan kanssa. Suunnitelmissa oli suorittaa Kabulissa jonkinlainen palatsivallankumous, mutta Amin pysyi koko ajan tapahtumien edellä. Kreml otti loukkauksena Aminin marraskuussa 1979 antaman määräyksen, jossa hän käski Neuvostoliiton suurlähettilään poistua maasta. Samassa kuussa puna-armeijan marsalkka Sergei Sokolov ryhtyi keskittämään joukkoja rajan pintaan Temeziin, Uzbekistanin neuvostotasavaltaan.<ref>Sergejeff 2011, s. 262.</ref>