Ero sivun ”Emile Berliner” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit
Cortex (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
'''Emile''' (alun perin '''Emil''') '''Berliner''' ({{syntymä- ja kuolinaika|20|5|1851|Hannover|3|8|1929|}}) oli saksalais-yhdysvaltalainen [[keksijä]], joka kehitti [[gramofoni]]n, [[levysoitin|levysoittimen]] edeltäjän. Hän osallistui myös [[puhelin|puhelimen]] ja [[mikrofoni]]n varhaiseen kehitystyöhön ja kehitti uudenlaisen kevyen [[helikopteri]]n moottorin.
 
Emile Berliner siirtyi kotikaupungistaan Hannoverista New Yorkiin 19 -vuotiaana, koska ei saanut kykyjään vastaavaa työtä ja samalla hän myös vältti [[Saksan–Ranskan sota|Saksan-Ranskan sodan]] (1870-1871). Muutaman dollarin kanssa Yhdysvaltoihin saapunut Emile oli käynyt kouluja 14-vuotiaaksi, mutta hän oli ahkera ja kunnianhimoinen. Töitä hän oli tehnyt sukunsa kangaskaupassa. Yhdysvalloissa hän siirtyi Washingtoniin ja aloitti lyhyttavarakaupan myyjänä. 1873 hän aloitti Fysiikan ja sähkötekniikan iltakurssit New Yorkin Cooper-instituutissa. Ensimmäisen patenttihakemuksensa hiiltä sisältävästä puhelinlähettimestä hän teki vuonna 1877 ollessaan työssä [[Bell telephone Company]]llä. Kyseessä oli maailman ensimmäinen mikrofoni.<ref>Chaline, sivu 62</ref>
 
[[Thomas Alva Edison|Edison]] oli kehittänyt [[fonografi]]n vuonna 1877 eli kaksitoista vuotta ennen kuin Berliner esitteli gramofonin vuonna 1889. Edisonkaan ei ollut ensimmäinen, joka esitteli äänentoistolaitteiston. Jo vuonna 1857 oli keksitty [[fonoautografi]] ja vuonna 1877 ennen Edisonia oli markkinoille tullut [[paleofoni]]. Ennen gramofonia, kuultiin vielä vuonna 1881 [[grafofoni]]. Edisonin fonografi oli luonnut äänitemarkkinoita. Gramofonin ja fonografin kesken alkoi ensimmäinen formaattisota, joita äänite alalla nähtiin 1900-luvun lopulla useita. Edisonin laitteen ääni oli parempi kuin gramofonin ja sylinterillä pyörimisnopeus säilyi vakiona äänitteen loppuun toisin kuin levyllä, jonka spiraaliradalla neulan nopeus muuttui loppua kohden. Gramofoni kuitenkin voitti sodan, koska levyjä pystyttiin helposti valmistamaan suuria määriä puristamalla ja levyjen varastointi vei vähemmän tilaa kuin fonografin rullien. [[Gramofonilevy]]formaatti säilyi 70 vuotta aina siihen saakka kun [[vinyylilevy]] vei markkinat.<ref>Chaline, sivu 63-65</ref>