Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tämä artikkeli -huomautus |
|||
Rivi 19:
==Uran alku: upseeri, liikemies, diplomaatti==
[[Enckell]]in suvussa oli paljon upseereita. Carl Enckellin isä [[Carl Enckell (kenraali)|Carl Enckell]] oli jalkaväenkenraali Venäjän armeijassa ja siirtyi Suomeen johtamaan [[Haminan kadettikoulu]]a pojan ollessa seitsemänvuotias. Siellä myös hänen poikansa kouluttautui upseeriksi ja valmistuttuaan kurssinsa priimuksena vuonna 1896 liittyi eliittiyksikkönä tunnettuun Ismailovin kaartiin, missä oppi sujuvasti [[venäjän kieli|venäjää]]. Hän jätti kuitenkin upseerinuran jo kolmen vuoden kuluttua ja meni [[Dresden]]iin opiskelemaan insinööriksi. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja työskenteli koneinsinöörinä paperi- ja metalliteollisuuden palveluksessa, ja siirtyi 1911 [[Kone- ja Siltarakennus|Kone ja Silta Oy:n]] toimitusjohtajaksi. Yhtiö menestyi hyvin ja Enckell valittiin nopeasti Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja [[Suomen Yleinen Työnantajaliitto|Yleisen Työnantajaliiton]] varapuheenjohtajaksi sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon.<ref name="KB"/>
[[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1917 venäjäntaitoinen Enckell nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi Pietariin.<ref name="KB" /> Eduskunnan hyväksyttyä kesällä [[Valtalaki|valtalain]] konservatiivinen Enckell painosti [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] johtajat hajottamaan Suomen eduskunnan lain torjumiseksi,<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 91–92.</ref> mikä myös onnistui. Tämän johdosta hänellä oli pitkään huono maine Suomen vasemmiston silmissä.
Rivi 27:
Enckellistä tuli marraskuussa 1918 Suomen järjestyksessä toinen ulkoministeri, ja hänen tehtäväkseen tuli nyt vuorostaan valtionhoitaja [[C. G. E. Mannerheim]]in kanssa hankkia tunnustus Suomen itsenäisyydelle maailmansodan voittaneilta [[Ympärysvallat|ympärysvalloilta]]. Enckell johti Suomen valtuuskuntaa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa 1919 ja [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] sen käsitellessä [[Ahvenanmaan kysymys]]tä. Enckellin taktiikkana oli viivyttää päätöksen tekemistä, kunnes suurvallat menettäisivät kiinnostuksensa wilsonilaiseen vähemmistökansallisuuksien (ruotsinkielisten ahvenanmaalaisten) oikeuksien ajamiseen. Taktiikka toimi, ja Ahvenanmaa päätettiin 1921 jättää Suomelle.<ref name="KB"/>
Vasta itsenäistyneessä maassa Enckell oli harvoja, jolla oli edes jonkinlaista kokemusta diplomaattisista tehtävistä (joita ministerivaltiosihteeriys etäisesti muistutti) ja siksi nuori kansakunta turvautui häneen aluksi niin usein. Enckell oli 1919–1926 Suomen edustajana Pariisissa ja samanaikaisesti 1920–1926 Kansainliitossa. Hän toimi myös kahden lyhytikäisen virkamieshallituksen ulkoministerinä 1922 ja 1924 ja edusti Suomea eräissä kansainvälisissä konferensseissa. Hän palasi 1927 kotimaahan jälleen liike-elämän pariin. Hän oli ensin [[Liittopankki
== Paluu huipulle vaikeina aikoina ==
| |||