Ero sivun ”Qingdao” versioiden välillä

Qingdaon perustamispäivänä pidetään 14. kesäkuuta 1891, jolloin [[Qing-dynastia]] rakennutti paikalle sotilaiden asuntoja. Vielä tuolloin paikka tunnettiin nimellä Jiao’ao. [[Saksan keisarikunta]] miehitti alueen vuonna 1897 sen jälkeen, kun saksalaisia lähetyssaarnaajia vastaan oli hyökätty [[Juye]]ssä [[Shandong]]issa. Jia’aonJiao’aon kiinalaiset sotilaat eivät tehneet vastarintaa ja Kiina allekirjoitti 6. marraskuuta 1898 sopimuksen, jolla alue vuokrattiin Saksalle 99- vuodeksi. Saksalaiset rakennuttivat varsinaisen kaupungin ja sataman, jonka saksalainen nimi Tsingtau johdettiin Qingdao -nimisestä saaresta. Vuokrasopimuksen alussa vuonna 1897 kaupungissa oli arviolta 83&nbsp;000 asukasta. 2. syyskuuta 1898 Qingdao julistettiin vapaaksi satamaksi ja se asetettiin laivaston alaisuuteen siirtomaaviraston sijaan. Sataman ja kuapunginkaupungin lisäksi saksalaiset rakennuttivat vuonna 1904 valmistuneen rautatien [[Jinan]]iin. Kaupungista pyrittiin rakentamaan mallisiirtokunta eurooppalaisittain rakennetun keskustan ja palveluiden kuten sairaaloiden ja koulujen kautta. Taloudellisesti siirtokunnasta ei kuitenkaan tullut kannattava. Saksan vallan ajan loppupuolella kaupungissa asui arviolta 200&nbsp;000 asukasta, joista noin 98&nbsp;% oli kiinalaisia.<ref name="EMC">{{Kirjaviite | Tekijä = David Pong | Nimeke = Encyclopedia of Modern China | Vuosi = 2009 | Luku = | Sivu = 235-237 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Charles Scribner’s Sons | Tunniste = ISBN 978-0-684-31566-9 | Kieli = {{en}} }}</ref>

[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] puhjettua [[Japani]] miehitti kaupungin 7. marraskuuta 1914. Myös Kiina julisti sodan Saksalle vuonna 1917. [[Versailles’n rauha]]n nojalla kaupunki jäi kuitenkin Japanin hallintaan. Kiinalle epäedullinen rauhansopimus johti mielenosoituksiin [[Peking]]issä 4. toukokuuta 1919 ja patrioottisen [[Toukokuun neljännen päivän liike|toukokuun neljännen päivän liikkeen]] syntyyn. [[Yhdysvallat]] painosti Japania palauttamaan alueen Kiinalle, johon Japani myöntyi [[Washingtonin konferenssi]]n seurauksena. Japani luovutti kaupungin Kiinalle 10. joulukuuta 1922, mutta miehitti sen uudelleen [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana vuosina 1937-19451937–1945.<ref name="EMC" />

Sodan jälkeen [[kiinan kansantasavalta|Kiinan kansantasavallan]] vallan alettua vuonna 1949 kaupunki kasvoi ja sulautti itseensä sitä ympäröineitä asutuskeskuksia. Tätä kehitystä jatkui aina vuoteen 1984 saakka. Nykyisin Qingdao on yksi Kiinan 15:tastä alimaakuntatason kaupungista. 1990-luvulta lähtien kaupungin keskustaa on siiretty alkuperäiseltä paikaltaan Foshanin lahdelta itään vanhan kaupungin suojelemiseksi. Tämän kehityksen takia kaupungissa voidaan katsoa olevan kaksi varsinaista keskustaa, vanhakaupunki vanhoine siirtomaa-ajan rakennuksineen ja uudempi taloudellinen keskus pilvenpiirtäjineen.<ref name="EMC" />

Qingdaossa on suuri tieverkko ja teitä on yhteensä sen alueella lähes 14&nbsp;000:n kilometrin verran. Alueelta on myös rautatieyhteydet sisämaahan.<ref name="EMC" /> [[Qingdaon satama]] luetaan rahtimääränsä perusteella maailman kymmenen suurimman sataman joukkoon.<ref name="AAPA-2010"/> Yhteyksiä ulkomaille kulkee [[Qingdao Liutingin kansainvälinen lentokenttä|Qingdao Liutingin kansainvälinenkansainvälisen lentokentän]] kautta. Kaupungista kulkee myös laivareittejä [[Etelä-Korea]]an ja Japaniin.<ref name="EMC" />

Virallisissa julkaisuissa Qingdaota kuvaillaan usein tekstiili-, kemian- ja kevyenteollisuuden keskukseksi. Alun perin saksalaisten perustama [[Tsingtao-panimo]] on Kiinan tunnetuin olutpanimo ja sijaitsee Qingdaossa.<ref name="EMC" />

Qingdaon nähtävyyksiin kuuluu muun muassa [[Qingdaon televisiotorni]], [[St. Michael’s Cathedral]], [[Ba Da Guan]] ja [[Jiaozhou Governor’s Hall]]. Qingdaon kaupungissa on paljon vanhoja saksalaistyylisiä taloja, koska Qingdao oli merkittävä kauppa-alue Saksalle ja muille [[Eurooppa|Euroopan]] maille.