Wikipedia

Ero sivun ”Kai Korte” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Jepse (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
10 292 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Valtionjohto
| nimi =Kai Korte
| kuva =
| arvo = [[oikeuskansleriOikeuskansleri]]
| virassa =[[1982]]–[[1986]] 1982–1986
| edeltäjä = [[Risto Leskinen]]
| seuraaja = [[Jorma S. Aalto]]
| syntymäaika = [[23. lokakuuta]] [[1922]]
| syntymäpaikka = [[Hämeenlinna]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|23|10|1922|10|12|1992}}
| kuolinpaikka = [[Helsinki]]
| puolue =
}}
'''Kai Valter Korte''' ([[23. lokakuuta]] [[1922]] [[Hämeenlinna]] – [[10. joulukuuta]] [[1992]] [[Helsinki]]) oli [[oikeuskansleri]]na vuonna [[1986]] eläkkeelle jäänyt virkamies, joka toimi myös [[oikeusministeriö]]n kansliapäällikkönä ja lainvalmisteluosaston päällikkönä. Korte työskenteli Rautatiehallituksessa 1947–1951 ja [[Suomen Lakimiesliitto|Suomen Lakimiesliiton]] asiamiehenä vuosina 1951–1955.
 
Korte suoritti lakitieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1961. Hän sai [[varatuomari]]n arvon vuonna 1950<ref>Kansallisbiografia Korte, Kai (1922.1992)</ref>.
 
[[Tiedosto:Ehrnrooth ja Korte.jpg|thumb|left|Valtiopäivien syyskauden avajaiset 3. syyskuuta 1963. Portaikossa istuvat paitahihasillaan ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja [[Georg C. Ehrnrooth]] ja lakitieteen lisensiaatti Kai Korte.]]
Kortteen puoliso oli vuodesta 1950 taidehistorioitsija, professori [[Salme Sarajas-Korte]]. Lakitieteen lisensiaatin tutkinnon Korte suoritti vuonna 1961. [[Varatuomari]]n arvo hänelle oli myönnetty vuonna 1950<ref>Kansallisbiografia Korte, Kai (1922.1992)</ref>.
Korte toimi oikeusministeriössä nuorempana hallitussihteerinä 1956–1958, vanhempana hallitussihteerinä 1955–1956 (vt.) ja 1958–1960, hallitusneuvoksena 1960–1974, lainvalmisteluosaston päällikkönä 1964–1971 ja kansliapäällikkönä 1971–1982. Vuosina 1955–1956 hän työskenteli sihteerinä professori [[Veli Merikoski|Veli Merikosken]] johtamassa komiteassa, jonka tehtävänä oli valmistella Neuvostoliiton Suomelle palauttamaa [[Porkkalan vuokra-alue]]tta koskevaa lainsäädäntöä. Vuonna 1982 Korte nimitettiin oikeuskansleriksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1986. Oikeuskanslerin virassa Korte piti korkeaa profiilia ja hänet tunnettiin tarmokkaana ja värikkäänä: hän ei hyväksynyt ensinkään ns. ''hyväveli'' -käytäntöä vaan rikoksiin syyllistyneet korkeatkin virkamiehet tuomittiin tiukasti lain kirjaimen mukaan ja jos suinkin mahdollista, liukuvan rangaistusasteikon yläpäätä käyttäen. Tästä syntyi sanonta: ''"kurittaa kuin Kai Korte rötösherroja"''{{Lähde}}. Erityisen näkyväksi Kortteen rooli tuli ns. [[metrojupakka|Helsingin metrojupakan]] ja [[Noppa-juttu|Noppa-jutun]] yhteydessä{{Lähde}}.▼
 
Urallaan oikeusministeriössä Korte toimi nuorempana hallitussihteerinä 1956–1958, vanhempana hallitussihteerinä 1955–1956 (vt.) ja 1958–1960, hallitusneuvoksena 1960–1974, lainvalmisteluosaston päällikkönä 1964–1971 ja kansliapäällikkönä 1971–1982. Vuosina 1955–1956 hän työskenteli sihteerinä professori [[Veli Merikoski|Veli Merikosken]] johtamassa komiteassa, jonka tehtävänä oli valmistella Neuvostoliiton Suomelle palauttamaa [[Porkkalan vuokra-alue]]tta koskevaa lainsäädäntöä.
Vuonna 1973 presidentti Urho Kekkonen kutsui Kortteen erityisavustajakseen [[Zavidovo-vuoto|Zavidovo-jutun]] selvittelyyn.▼
 
▲Korte toimi oikeusministeriössä nuorempana hallitussihteerinä 1956–1958, vanhempana hallitussihteerinä 1955–1956 (vt.) ja 1958–1960, hallitusneuvoksena 1960–1974, lainvalmisteluosaston päällikkönä 1964–1971 ja kansliapäällikkönä 1971–1982. Vuosina 1955–1956 hän työskenteli sihteerinä professori [[Veli Merikoski|Veli Merikosken]] johtamassa komiteassa, jonka tehtävänä oli valmistella Neuvostoliiton Suomelle palauttamaa [[Porkkalan vuokra-alue]]tta koskevaa lainsäädäntöä. Vuonna 1982 Korte nimitettiin oikeuskansleriksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 19861982. Oikeuskanslerin virassa Korte piti korkeaa profiilia ja hänet tunnettiin tarmokkaana ja värikkäänä: hän ei hyväksynyt ensinkään ns. ''hyväveli'' -käytäntöä vaan rikoksiin syyllistyneet korkeatkin virkamiehet tuomittiin tiukasti lain kirjaimen mukaan ja jos suinkin mahdollista, liukuvan rangaistusasteikon yläpäätä käyttäen. Tästä syntyi sanonta: ''"kurittaa kuin Kai Korte rötösherroja"''{{Lähde}}. Erityisen näkyväksi Kortteen rooli tuli ns. [[metrojupakka|Helsingin metrojupakan]] ja [[Noppa-juttu|Noppa-jutun]] yhteydessä{{Lähde}}. Vuonna 1986 Korte jäi eläkkeelle. Eläkkeellä ollessaan hän kirjoitti muutamien vuosien ajan [[kolumni|kolumneja]] [[Aamulehti|Aamulehteen]]. Hän julkaisi muistelmateoksen ''Ministerit tulivat ja menivät'' vuonna 1992.
Korte toimi [[Julkisen sanan neuvosto]]n puheenjohtajana vuodet [[1975]]−[[1978]].
 
▲Vuonna 1973 presidentti Urho Kekkonen kutsui Kortteen erityisavustajakseen [[Zavidovo-vuoto|Zavidovo-jutun]] selvittelyyn. Korte toimi [[Julkisen sanan neuvosto]]n puheenjohtajana vuodet 1975−1978.
Korte kirjoitti eläkkeelle jäätyään muutamien vuosien ajan [[kolumni|kolumneja]] [[Aamulehti|Aamulehteen]]. Hän julkaisi muistelmateoksen ''Ministerit tulivat ja menivät'' vuonna 1992.
 
== Julkaisut ==
Kortteen puoliso vuodesta 1950 on taidehistorioitsija, professori [[Salme Sarajas-Korte]].
* {{Kirjaviite | Tekijä=Korte, Kai | Nimeke=Ministerit tulivat ja menivät| Julkaisija=Gummerus | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-20-4046-8}}▼
 
==Kirja==
▲*{{Kirjaviite | Tekijä=Korte, Kai | Nimeke=Ministerit tulivat ja menivät| Julkaisija=Gummerus | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-20-4046-8}}
 
==Lähteet==
{{viitteet}}
 
 
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
Rivi 38 ⟶ 33:
|Seuraaja= [[Jorma S. Aalto]]
|Titteli=[[Oikeuskansleri]]
|Kommentti=[[1982]]&ndash;[[1986]]}}
 
{{Tynkä/Henkilö}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Korte, Kai}}
 
[[Luokka:Suomalaiset juristit]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kai_Korte”