Ero sivun ”Suomen sotakorvaukset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Sotakorvaustuotteita: vuosiluku antamaan kontekstia kuvaillulle lähteelle |
→Sotakorvaustuotteita: Linkkilaajennus |
||
Rivi 9:
==Sotakorvaustuotteita==
Sotakorvausten käytännön sujumisesta vastasi Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta eli Soteva.
Sotakorvausten käytännön sujumisesta vastasi [[Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta]] eli Soteva. Ensimmäisenä sotakorvausvuonna jouduttiin luovuttamaan puutavaran sekä metsätalous- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi 119 alusta, mikä oli neljäsosa Suomen jo sodan johdosta puoleen supistuneesta kauppalaivastosta. Toisesta korvausvuodesta lähtien luovutukset olivat uustuotantoa, pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita. Tämä vaati metalliteollisuuden olennaista laajentamista, sillä ennen sotia sen osuus tuotannosta oli vain 3,7 %. Teollisuustuotteiden toimittaminen vaati suuria ponnistuksia. [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]] ja [[Ruotsi]]sta saatujen raaka-aineiden ja laitteiden sekä lainarahoituksen avulla se kuitenkin onnistui. Sotavuosina Suomen kauppavaihto oli alentunut 57 %. Menojen kattamiseksi oli myös säädettävä uusia veroja. Toimitetut määrät olivat niin suuria, että esimerkiksi 15 telakalla rakennetuista yli 500 laivasta olisi muodostunut yli 30 kilometriä pitkä yhtenäinen laivajono<ref name="YLE">YLE: ''Suomen historian myytit: sotakorvaukset'', TV-ohjelma, lähetetty 18.11.2010 YLE Teemalla.</ref> ja rautatiekuljetuksiin tarvittiin yhteensä 345 000 junavaunua. Sotakorvaustavaran tuotantoa valvoivat neuvostoliittolaiset tarkastajat, jotka huolehtivat tavaran laadusta<ref name="YLE"/>.▼
{{Pääartikkeli|[[Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta]]}}
▲
Esimerkkeinä sotakorvaustuotteista ovat 535 erilaista alusta, 52 500 sähkömoottoria, 1 140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Sotakorvauksen piiriin kuuluneita aluksia olivat muun muassa [[SS Turso|S/S Turso]], [[Vega (kuunari)|Kuunari Vega]] ja täysin antimagneettisista raaka-aineista rakennettu ns. ''kultakuunari'' '''Zarja''', jonka kaikki metalliosat olivat Outokummun [[pronssi|piipronssia]]. Näin siksi, että alukselta käsin pystyisi suorittamaan herkimmätkin magneettiset mittaukset.<ref>Harki 1971, 156, 169–172</ref> Zarjan rakennustyössä vaativin tehtävä oli piipronssisten vesi- ja polttoainesäiliöiden valmistus; säiliöt olivat aluksen ahtaiden tilojen vuoksi hyvin monimuotoisia, ja lopulta vain helsinkiläinen Työkalu- ja hammaspyörätehdas Oy suostui edes yrittämään. Niittaus ei pitänyt nesteitä, niittausten tinaaminen ei auttanut ja hitsaaminen oli lähes mahdotonta siten ettei saumasta tullut magneettinen. Työ kuitenkin onnistui; Väinö Auerin mukaan pari viimeistä säiliötä oli suomalaisten normien mukaan lähes kelvottomia, mutta ne hyväksyttiin kuitenkin.<ref> Auer 1956</ref>
| |||