Ero sivun ”Harmoni” versioiden välillä

|soittimen_nimi = Harmoni, Urkuharmoniurkuharmoni

|kuva = [[KuvaTiedosto:Harmonium2.jpg|230px]]

|alkuperä = [[Tanska]] [[1810]], [[Ranska]], [[Yhdysvallat]] [[1800-luku]]

'''Harmoni''' tai '''urkuharmoni''' on paine- tai imuilmalla toimiva [[vapaalehdykkäsoitin]], jota soitetaan koskettimistolla.<ref name = "MusTietoSK">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suuri Musiikkitietosanakirja 2 C-Ha| Vuosi = 1990| Kappale = | Sivu = 256| Selite = | Julkaisupaikka = Keuruu| Julkaisija = Weilin + Göös ja Otava| Tunniste = ISBN 951-35-4726-4| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

[[Urut|Uruissa]] on käytetty kielipillejä äänensynnyttäjinä jo [[1400-luku|1400-luvulta]] saakka. Vapaalehdyköitä harmoneissa alettiin ensimmäisen kerran testata [[1700-luku|1700-luvun]] lopulla. [[Tanska]]lainen [[G. J. Grenie]] rakensi vuonna [[1810]] ensimmäiset urut, joissa oli vain vapaalehdyköitä. Ne tunnettiin nimellä ''orgue expressif''. Sittemmin paineilmaharmoni kehittyi pääosin [[Ranska]]ssa ja imuilmaharmoni [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. [[Suomi|Suomessa]] on valmistettu imuilmaharmoneja jo [[1860-luku|1860-luvulta]] lähtien tehdasmaisesti.<ref name = "MusTietoSK"/> Suomen suurin harmonien rakentaja on ollut [[Kangasalan urkutehdas]], joka valmisti vuoteen [[1956]] mennessä yli 60006&nbsp;000 harmonia. <ref> Toivo Haapanen ym. (toim.): ''Musiikin tietokirja'', täydennysliite, s. 28. Helsinki: Otava, 1957. </ref> Yhteensä Suomessa on toiminut 15 harmoneja valmistavaa tehdasta. Nykyisin harmoneja rakennetaan vain erikoistilauksesta. <ref> Keijo Virtamo (toim.): ''Otavan musiikkitieto'', s. 132. Helsinki: Otava, 1997. </ref>

Harmoni oli erityisesti käytössä kirkoissa, hengellisissä tilaisuuksissa, kouluissa, kodeissa, teattereissa sekä ravintoloissa. Suomessa sillä on ollut erityinen asema [[pelimanni|pelimannimusiikissa]]musiikissa. [[1960-luku|1960-luvulla]] harmonin suosio levisi erityisesti [[Kaustisen Purppuripelimannit|Kaustisen Purppuripelimannien]] musiikin saadessa suosiota. Muutoin harmoni on joutunut väistymään [[piano]]n ja [[sähköurut|sähköurkujen]] vallatessa tilaa.<ref name = "MusTietoSK"/>

[[KuvaTiedosto:Harmonium.jpg|thumb|Intialainen käsiharmonin soittaja]]

Harmonilla on edelleen merkittävä asema [[intia]]laisessaIntialainen musiikki|intialaisessa musiikissa]]. Soitin kulkeutui maahan [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] mukana. Pian soittimesta kehitettiin maassa erityinen käsin pumpattava versio, joka sai välittömästi suosiota pohjois-Intian muusikkojen keskuudessa, koska kulttuuriin kuului istuminen lattialla, mihin jalkapoljinversio ei istunut. Soitin oli myös paljon helpompi soittaa kuin siihen asti suosiossa ollut säestyssoitin [[sarangi]]. Toiskätisyys soitettaessa ei myöskään muodostanut ongelmaa, koska intialainen musiikki ei käytä soinnutusta ja yksi käsi riittää melodian soittamiseen. Harmonia käytetään lähes kaikentyyppiseen musiikkiin, lukuun ottamatta Etelä-Intian musiikkia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://kksongs.org/harmonium/chapter01.html| Nimeke = Chapter 01: History of the Harmonium| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = KKSongs Harmonium Guide| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Krsna Kirtana Songs| Viitattu = 12. maaliskuuta 3.2008| Kieli = {{en}}}}</ref>

Suomalaisia merkittäviä harmoninsoittajia ovat muun muassa [[Kaisu Försti]], [[Arvo Myllykangas]], Toimi Uusitalo ja [[Veli Valo]].<ref name = "MusTietoSK"/> Uudemman polven soittajiin kuuluvat mm.muun muassa [[Timo Alakotila]], [[Eero Grundström]] ja [[Milla Viljamaa]].