Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
| virassa = [[Ingmanin I hallitus]]<br>27.11.1918–17.4.1919<br>[[Kaarlo Castrénin hallitus]]<br>17.4.1919–28.4.1919<br>[[Cajanderin I hallitus]]<br>2.6.1922–14.11.1922<br>[[Cajanderin II hallitus]]<br>18.1.1924–31.5.1924<br>[[Hackzellin hallitus]]<br>8.8.1944–21.9.1944<br>[[Urho Castrénin hallitus]]<br>21.9.1944–17.11.1944<br>[[Paasikiven II hallitus]]<br>17.11.1944–17.4.1945<br>[[Paasikiven III hallitus]]<br>17.4.1945–26.3.1946<br>[[Pekkalan hallitus]] <br>26.3.1946–29.7.1948<br>[[Fagerholmin I hallitus]]<br>29.7.1948–17.3.1950
| edeltäjä = [[Otto Stenroth]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&selectedCriterion.hallitus_id=2| Nimeke =Paasikiven hallitus |Julkaisija=Valtioneuvosto | Viitattu = 26.5.2010}}</ref><br> [[Rudolf Holsti]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=7| Nimeke =Vennolan hallitus|Julkaisija=Valtioneuvosto | Viitattu = 13.2.2011}}</ref><br> [[Juho Vennola]]<ref name="valtioneuvosto1">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=9| Nimeke =Kallion hallitus | Julkaisija=Valtioneuvosto | Viitattu = 13.2.2011}}</ref><br> [[Henrik Ramsay]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=26| Nimeke =Linkomiehen hallitus | Julkaisija=Valtioneuosto| Viitattu =26.5.2010}}</ref>
| seuraaja = [[Rudolf Holsti]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=4| Nimeke =K. Castrénin hallitus | Julkaisija=Valtioneuvosto | Viitattu =25.5.2010}}</ref><br>[[Juho Vennola]]<ref name="valtioneuvosto1"/><br> [[Hjalmar ProcopéJ. Procopé]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=11| Nimeke =Ingmanin II hallitus |Julkaisija= Valtioneuvosto | Viitattu = 26.5.2010}}</ref><br> [[Åke Gartz]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=33| Nimeke =Kekkosen hallitus |Julkaisija=Valtioneuvosto | Viitattu = 25.5.2010}}</ref>
| syntymäaika = [[7. kesäkuuta]] [[1876]]
| syntymäpaikka = [[Pietari (kaupunki)|Pietari]], [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]
Rivi 18:
 
==Uran alku: upseeri, liikemies, diplomaatti==
[[Enckell]]in suvussa oli paljon upseereita. Carl Enckellin isä [[Carl Enckell (kenraali)|Carl Enckell]] oli jalkaväenkenraali Venäjän armeijassa ja siirtyi Suomeen johtamaan [[Haminan kadettikoulu]]a pojan ollessa 7-vuotiasseitsemänvuotias. Siellä myös hänen poikansa kouluttautui upseeriksi ja valmistuttuaan kurssinsa priimuksena vuonna 1896 liittyi eliittiyksikkönä tunnettuun Ismailovin kaartiin, missä oppi sujuvasti [[venäjän kieli|venäjävenäjää]]ä. Hän jätti kuitenkin upseerinuran jo kolmen vuoden kuluttua ja meni [[Dresden]]iin opiskelemaan insinööriksi. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja työskenteli koneinsinöörinä paperi- ja metalliteollisuuden palveluksessa, ja siirtyi 1911 [[Kone- ja Siltarakennus|Kone ja Silta Oy]]:n]] toimitusjohtajaksi. Yhtiö menestyi hyvin ja Enckell valittiin nopeasti Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Yleisen Työnantajaliiton varapuheenjohtajaksi sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon.<ref name="KB"/>
 
[[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1917 venäjäntaitoinen Enckell nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi Pietariin.<ref name="KB" /> Eduskunnan hyväksyttyä kesällä [[Valtalaki|valtalain]] konservatiivinen Enckell painosti [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] johtajat hajottamaan Suomen eduskunnan lain torjumiseksi,<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 91–92.</ref> mikä myös onnistui. Tämän johdosta hänellä oli pitkään huono maine Suomen vasemmiston silmissä.
 
Marraskuun alussa hän sukkuloi Helsingin ja Pietarin väliä uutta Suomen ja Venäjän suhteet määrittelevää perustuslakia sorvattaessa. Niin kutsutun [[K. J. Ståhlberg|Ståhlbergin]]in komitean esityksen hän ehti vielä esitellä väliaikaiselle hallitukselle 5.11. marraskuuta, mutta saavuttuaan uudelleen Pietariin 7.11. marraskuuta Suomen eduskuntapuolueiden hyväksymän manifestiluonnoksen kanssa hän saattoi vain todeta [[Lokakuun vallankumous|uuden vallankumouksen]] tapahtuneen matkan aikana.<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 110–113.</ref> Suomen julistauduttua itsenäiseksi Enckell muodosti [[P. E. Svinhufvud]]in ja [[Gustaf Idman]]in kanssa [[Suomen senaatti|Suomen senaatin]] valtuuskunnan, joka pyysi ja sai neuvostohallitukselta tunnustuksen itsenäisyydelle. Enckell nimettiin myös Suomen diplomaattiseksi edustajaksi Pietariin, mutta pesti jäi hyvin lyhyeksi valtiosuhteitten pian katketessa valkoisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.<ref name="KB"/>
 
Enckellistä tuli marraskuussa 1918 Suomen järjestyksessä toinen ulkoministeri, ja hänen tehtäväkseen tuli nyt vuorostaan valtionhoitaja [[C. G. E. Mannerheim]]in kanssa hankkia tunnustus Suomen itsenäisyydelle maailmansodan voittaneilta [[Ympärysvallat|ympärysvalloilta]]. Enckell johti Suomen valtuuskuntaa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa 1919 ja [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] sen käsitellessä [[AhvenanmaaAhvenanmaan kysymys]]n kysymystä. Enckellin taktiikkana oli viivyttää päätöksen tekemistä, kunnes suurvallat menettäisivät kiinnostuksensa wilsonilaiseen vähemmistökansallisuuksien (ruotsinkielisten ahvenanmaalaisten) oikeuksien ajamiseen. Taktiikka toimi, ja Ahvenanmaa päätettiin 1921 jättää Suomelle.<ref name="KB"/>
 
Vasta itsenäistyneessä maassa Enckell oli harvoja, jolla oli edes jonkinlaista kokemusta diplomaattisista tehtävistä (joita ministerivaltiosihteeriys etäisesti muistutti) ja siksi nuori kansakunta turvautui häneen aluksi niin usein. Enckell oli 1919–1926 Suomen edustajana Pariisissa ja samanaikaisesti 1920–1926 Kansainliitossa. Hän toimi myös kahden lyhytikäisen virkamieshallituksen ulkoministerinä 1922 ja 1924 ja edusti Suomea eräissä kansainvälisissä konferensseissa. Hän palasi 1927 kotimaahan jälleen liike-elämän pariin. Hän oli ensin [[Liittopankki Oy]]:n toimitusjohtaja ja sitten [[Helsingin Osakepankki|HOP:n]] johtokunnan jäsen sekä 1936–1946 Teollisuudenharjoittajain keskinäisen palovakuutusyhtiön toimitusjohtaja.<ref name="KB"/>
Rivi 33:
Enckell jatkoi sen jälkeen ulkoministerinä yhtäjaksoisesti kaikissa sotien jälkeisissä hallituksissa aina Fagerholmin [[Fagerholmin I hallitus|sosiaalidemokraattista vähemmistöhallitusta]] myöten, yhteensä viiden ja puolen vuoden ajan. Näinä vuosina hän oli yksi [[Paasikiven linja]]n keskeisistä arkkitehdeista. Enckellin ja toisen ulkoministerin [[Reinhold Svento]]n asemaa presidentti J. K. Paasikiven avustajina ja neuvonantajina korosti kummankin täydellinen [[venäjän kieli|venäjän]] taito ja se, että ulkoministeriön korkeimman virkamiehen, poliittisen osaston päällikön virka oli Enckellin koko ulkoministerikauden ajan ilman haltijaa. Enckellillä ja Sventolla oli kielitaitonsa ylläpitämiseksi tapana jopa keskustella ja käydä kirjeenvaihtoa keskenään [[Venäjän kieli|venäjäksi]].<ref>Jakobson, Max: ''Pelon ja toivon aika'', s. 152. Helsinki: Otava, 2001.</ref> Enckell oli Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana sekä Pariisin (uudessa) rauhankonferenssissa elokuussa 1946 että YYA-sopimuksesta neuvoteltaessa Moskovassa huhtikuussa 1948. Hän allekirjoitti Suomen edustajana [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhansopimuksen]] 10. helmikuuta 1947 – ja yhtenä edustajista myös [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] 6. huhtikuuta 1948. Enckell jäi eläkkeelle viimein vasta 73-vuotiaana.<ref name="KB"/>
 
Enckell kuoli 82-vuotiaana Helsingissä. Hän sai kahdesti sekä 1. luokan [[Vapaudenristin ritarikunta|Vapaudenristin]] (jälkimmäisellä kerralla rintatähden kera) että [[Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta|Valkoisen Ruusun suurristin]] (jälkimmäisellä kerralla jalokivien kera) ja myös useita korkeita ulkomaisia kunniamerkkejä.<ref name="KB"/> Enckell julkaisi vuonna 1956 kaksiosaiset muistelmat, jotka keskittyivät Suomen itsenäistymisen aikoihin ja 1920-lukuun.
 
==Perhe==