Ero sivun ”Algot Untola” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh,fix |
|||
Rivi 46:
== Viimeiset vaiheet ==
[[Tiedosto:Maiju lassilan hautaus 1918.jpg|thumb|250px|Valkoiset hautaamassa teloittamaansa Algoth Untolaa Santahaminassa toukokuussa 1918.]]
Untola oli [[Suomen sisällissota|sisällissodassa]] punaisten puolella. Hän oli Työmies-lehden toimituksessa [[Helsingin valtaus|Helsingin valtaukseen]] saakka ja lehden 12. huhtikuuta ilmestynyt viimeinen numero oli Untolan yksin toimittama. Viimeinen numero ehdittiin painaa mutta sen jakelu jäi kesken saksalaisten joukkojen edettyä Helsingin keskustaan.
Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa [[Helsinki|Helsingistä]] laivalla [[Suomenlinna]]an teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan hypänneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanovat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen.<ref>Kaisa Kurikka: [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90520/K%20Kurikka%20vaitoskirja_s1-349.pdf?sequence=2 Algot Untola ja kirjoittava kone,] s. 15-17 (väitöskirja)</ref> [[Leo Lindsten]]in kirjassa ''Maiju Lassila – legenda jo eläessään'' on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus: {{sitaatti|Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja [[Gunnar Björling]]in (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.<ref>Lindsten, Leo: ''Maiju Lassila – legenda jo eläessään'', s. 256. WSOY 1977.</ref>}}
Ajan
Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja [[Eino Railo]], [[Toivo T. Kaila]], kirjailijat [[Kyösti Wilkuna]] ja [[Toivo Tarvas]] sekä senaattori [[Oswald Kairamo]] olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa, ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Hautala, Marko A. | Nimeke=Omin voimin: Algoth Untolan (1868–1918) poliittis-vakaumuksellinen elämäkerta | Selite=Suomen ja Skandinavian historian väitöskirja | Julkaisija=Oulun yliopisto | Julkaisupaikka=Oulu | Vuosi=2010 | Sivu=702–709 }}</ref>
| |||