Ero sivun ”Gulliverin retket” versioiden välillä

{{tämä artikkeli|käsittelee kirjaa. Kari Peitsamon albumista on [[Gulliverin retket (albumi)|erillinen artikkeli]]. Myös vuoden 2010 elokuvasta on [[Gulliverin matkat (elokuva)|erillinen artikkeli]].}}

[[Kuva:Gulliver.jpg|thumb|240px|Richard Redgraven kuvitusta Gulliverin retkiin]]

 

Tunnetuimmat ovat kaksi ensimmäistä osaa, joista ensimmäisessä Gulliver joutuu kääpiöihmisten asuttamalle Lilliputin saarelle ja toisessa jättiläisten maahan. Synkimmässä neljännessä osassa Swiftin ihmisviha näkyy ihmisten kuvaamisena kuvottaviksi ''yahoo''-olennoiksi. Etenkin ensimmäisistä osista tehtyjen lasten kuvakirjojen myötä Gulliverin retket mielletään usein lastensaduksi, mutta se on alun perin tarkoitettu satiiriksi hallitsijoista, politiikasta ja ihmisluonnosta.

 

Kirjan ensimmäinen osa, jonka satiiri on kohdistettu whig-puoluetta kohtaan, alkaa kirjan päähenkilön ja kertojan Lemurel Gulliverin taustoittamisella ja luonnehdinnalla. Hän on nimensä veroisesti hyväntahtoinen ({{k-en|gullible}}) ja rehellinen laivalääkäri. Eräällä matkalla laiva joutuu kovaan myrskyyn ja haaksirikkoutuu. Koko miehistö kuolee, Gulliveria lukuun ottamatta, joka pääsee maihin Lilliputtien saarelle. Herättyään haaksirikon jälkeen Gulliver havahtuu, että pituudeltaan vajaa kuusituumaiset lilliputit, jotka ovat whig-poliitikkojen ilmentäjiä. He suhtautuvat ”jättiläiseen” aluksi epäluuloisesti ja alkavat ihmetellä mitä hänen kanssa tulisi tehdä – hän syö enemmän kuin lilliputit pystyvät tarjoamaan, mutta nälkäkuoleman jälkeen hänen ruhonsa alkaa haista. Gulliver onnistuu saada hallitsijan luottamus puolelleen ja vastapalveluksena Gulliver lupaa auttaa heitä maan ongelmissa. Hallitsija käskee Gulliveria tuhoamaan Blefescujen laivaston, koska he uhittelevat lilliputtien maan miehittämisellä. Lilliputtien ja Blefescujen välinen erimielisyys juontaa juurensa kysymykseen, kummasta päästä kananmuna pitäisi halkaista. Gulliver tekee työtä käskettyä, mutta hallitsijan nälkä kasvaa syödessä ja haluaa orjuuttaa koko kansan Gulliverin avulla, mutta tähän hän ei suostu. Gulliver tukahdutti maata uhanneen tulipalon virtsallaan, mutta näreissään ollut hallitsija tulkitsi "veden tekemisen" sääntörikkomukseksi ja Gulliverin salamurhaa alettiin suunnitella. Gulliver saa kuulla tästä ja hän matkaa Blefescujen luokse, jonne hän oli aiemmin rauhan solmineelta lähetystöltä saanut kutsun. Blefescut toivottavat Gulliverin tervetulleeksi ja antavat hänelle suuren laivan, jolla hän voisi lähteä. Matkallaan Gulliver törmää merimiehiin, jotka vievät hänet takaisin kotiin.