|
Lineaarisen kulutusfunktion tapauksessa ''C = a + bY'' voidaan havainnollistaa lakien vaikutusta seuraavasti. Tällöin rajakulutusalttius ''b'' on välillä 0 ja 1 sekä vakio ''a'' > 0.
==Kuluttajaliike==
==Kansalainen ja kuluttaja – järki vs. halu==
Kuluttaja määritellään yleisesti yhteiskunnassa niin, että se olisi perustavaa laatua oleva olemisen tapa. [[Keskiaika|Keskiajalla]] oli [[ritari|ritareita]], ritareilla oli [[etiikka|kunniaetiikka]], ritarina piti olla koko päivä. Kuluttajuus poikkeaa ritariudesta – kuluttajuus on aspekti, näkökanta: kaikki ovat jossakin suhteessa kuluttajia. Kuluttajuus on [[Kansantalous|kansantaloudesta]] oleva kuluttamisen määre; olemme kuluttajia ollessamme kansantalouden partikkeleita. Kuluttajuus on muodostunut osaksi ihmisen [[identiteetti]]ä, olemisen tapaa. Toisaalta voidaan ajatella, että kuluttaja tai kuluttajuus ei ole se voima, joka sysää ritariuden syrjään – välissä ehti vaikuttaa [[kansalaisuus]]. ''”Kansalaisuus”''-projekti oli voimissaan valistuksen ajalta 1950–1960-luvuille saakka. Vapaita kansalaisia ohjasi [[järki]]. Kansalaisuus alkoi ehtyä, tilalle muodostui USA:n ''consumer''-tyyppinen kuluttajuus. Kuluttajalle on tyypillistä, että hänen toimintaansa ohjaa [[halu]]. [[1960-luku|1960-luvulla]] alettiin puhumaan nuorten vieraantuneisuudesta, vieraantumista yhteisestä [[isänmaa]]sta, kansalaisuudesta ja yhteisestä [[kulttuuri]]sesta kansallisesta symboliavaruudesta. Nykyään puhutaan vieraantuneisuuden sijasta syrjääntymisestä: primaarinen huoli on, että syrjäännytään [[Markkinat (taloustiede)|markkinoilta]]. Voidaan ajatella, että kuluttajuus indikoi [[arvo]]a tai [[maailmankuva]]a; kuluttajuus on ensisijaista verrattuna kansalaisuuteen. Kuluttajat kuluttavat (~haluavat kuluttaa) sen sijaan että kokoontuisivat yhteen säätämään itselleen lakeja (~[[demokratia]]n ihanne): kuluttajat äänestäessään [[Julkisuuden henkilö|populaaripolitiikkoa]], kuluttavat lakia ([[halu]]) erotuksena, että olisivat kansalaisia (~[[järki]]). Voidaan ajatella, että kuluttajamarkkinointi yrittää hämärtää edellistä: ''"kuluttaja on halujensa mukaan toimiva järkiolento, joka tekee rationaalisia valintoja (vapailla) markkinoilla analysoiden omia [[Tarve|tarpeitaan]], [[hinta]]-[[laatu]]suhteita, suhtautuen kuluttamiseen kriittisesti ja [[rationaalisuus|rationaalisesti]]";'' vertaa [[rationaalisen valinnan teoria]](t) ja [[mainonta]]. Kuluttaja ei kyseenalaista sitä, mikä on [[järki]]: kaikki (voi olla) järkevää, mikäli sitä ostetaan ja kulutetaan.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
Kuluttajuuteen voidaan liittää ajatus, että kaikki työlliset ovat [[tuottaja|tuottajia]]{{kenen mukaan}}. Voidaan ajatella että suuryrityksen johtaja voisi hyvinkin liittyä tai kuulua kuluttajaliikkeeseen. Kuluttajaliike ei kyseenalaista kuluttamista itseään. Kuluttaminen on kuluttajaliikkeelle itseisarvo. Kuluttajaliikkeelle on sitä vastoin tyypillistä, että se vaatii parempia tuotteita, käyttöohjeita, asiallisempaa tiedottamista pelkän [[mainonta|mainonnan]] asemasta.<ref name="tukevasti">[[Jukka Relander|Relander, Jukka]] ja [[Tuomas Nevanlinna]] 29.10.2007. Radio Helsinki. [[Tukevasti ilmassa]]. [http://server1.radiohelsinki.fi/20071029_tukevasti_ilmassa.mp3 Kuluttaja].</ref>
Kuluttajuuden peruste on [[massatuotanto]], joka tuottaa paljon samanlaista, samanlaatuista [[tavara]]a. Kuluttaja on hahmo, joka yrittää tehdä [[Maksimaalinen distinktio|distiktiota]]. Kuluttaja uusien luotujen, keksittyjen [[tarve|tarpeiden]] kantaja, kuluttaja haaveilee uudesta [[tuote|tuotteesta]] (vrt. [[hedonismi]]). Voidaan nähdä, että kuluttamiseen liittyy tietty tuhoamisen tarve: henkilö, joka tuhoaa suuremman määrän omaisuutta (~[[raha]]a) on sitä suurempi (kuluttaja).<ref name="tukevasti" />
|
