Ero sivun ”Tavu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
lähdepyynnöllä kyseenalaistettu, vuonna 2005 lisätty lähteetön väite pois |
||
Rivi 10:
Tyypillisesti tavu muodostuu sen ''ytimenä'' eli ''sonanttina'' toimivasta [[vokaali]]sta, jonka edellä tai jäljessä voi esiintyä yksi tai useampi [[konsonantti]] (eli kerake).<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/> Joissain kielissä, kuten [[Englannin kieli|englannissa]], [[Puolan kieli|puolassa]] ja [[Tšekin kieli|tšekissä]], esiintyy myös tavuja, joissa ei ole lainkaan vokaalia vaan tavun ytimenä toimii jokin konsonantti (esimerkiksi {{K-en|table}} {{IPA|[teɪ.bl]}}, jossa jälkimmäisen tavun ytimenä toimii {{IPA|[l]}}-äänne).<ref name="Savolainen 2001: 1.3.4"/>
Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, joka voi olla lyhyt (esim. ''a''), pitkä (esim. ''aa'') tai [[diftongi]] (esim. ''au''). Erilaisia tavuja on suomessa vajaat 3000,<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/> ja yleensä tavuun kuuluu 1–4 äännettä. Kotoperäisissä sanoissa tavujen rakenne voi monimutkaisimmillaan olla muotoa KVRK, jossa K on konsonantti, V vokaali ja R [[resonantti]] (''r, l, m'' tai ''n''): '''''kers'''·kuu, '''kelk'''·ka, '''lamp'''·pu, '''lant'''·tu''. Puhekielessä voi esiintyä myös tavuja, joiden muoto on KVK''s'': ''kaks'', ''laps'' (mutta kirjakielisemmin äännettäessä ''s'' aloittaa näissä tapauksissa uuden tavun: ''kak·si, lap·si''). Kaikki kielet eivät salli näin monimutkaisia tavurakenteita, mutta toisaalta joissain kielissä rakenne voi olla mutkikkaampikin. Esimerkiksi [[Japanin kieli|japanissa]] vain muoto KV on sallittu
Tavut voidaan lajitella yhtäältä avo- tai umpitavuiksi ja toisaalta lyhyiksi tai pitkiksi tavuiksi. Avotavuja ovat kaikki vokaaliin päättyvät (esim. ''kaa·tu·a'', ''lai·va'', ''uu·ni'') ja umpitavuja konsonanttiin päättyvät (esim. ''kat·seet'', ''as·tut·han''). Lyhyitä tavuja puolestaan ovat ne, jotka päättyvät lyhyeen vokaaliin (esim. ''ma·ta·la'', ''a·la'') ja pitkiä kaikki muut eli ne, jotka päättyvät joko pitkään vokaaliin (esim. ''kaa·tuu''), diftongiin (esim. ''tie'', ''työ'') tai konsonanttiin (esim. ''et·sit·hän'').<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/>
| |||