Ero sivun ”Muinaisen Egyptin uskonto” versioiden välillä

Egyptiläisen uskonnon mukaan vainajan sielu lähti kuoleman jälkeen matkalle ''Lännen maahan'' ([[Duat]]). Manalassa matkaavaa vainajaa uhkasivat kuitenkin monet [[demoni]]t. Manalassa oli monia vaaroja, mm. auringonjumala [[Ra]]n pahin vihollinen, [[Apep]]-käärme, sekä neljän tultasyöksevän [[paviaani]]n vartioima tulijärvi. Tästä syystä vainajien mukana haudattiin niin sanottu ''[[Kuolleiden kirja]]'' (oikea nimi on ''Kirja valoon astumisesta'', mutta Kuolleiden kirja -nimitys on vakiintunut), joka sisälsi useita loitsuja, joilla vainaja saattoi pyytää jumalilta apua demonien voittamiseksi ja ohittaa manalan kahdentoista portin vartijat. Näitä [[papyrus]]kääröjä myytiin mm. temppelien yhteydessä. Kalliimmat laadittiin tilaustyönä, mutta suurin osa oli valmiiden kaavojen pohjalta laadittuja joihin lisättiin vain vainajan nimet tarvittaviin kohtiin.

 

 

Tunnustuksen jälkeen seurasi oikeudenkäynnin kohokohta, sydämen punnitseminen. Toiseen vaakakuppiin pantiin oikeudenmukaisuuden jumalattaren, Maatin, päässään kantama [[strutsi]]n sulka, toiseen vainajan sydän. Jos vainaja oli elänyt jumalten tahdon mukaan, eikä rikkonut Maatia vastaan, vaaka pysyi tasapainossa ja vainaja julistettiin ''ääneltään vilpittömäksi''. Tällöin vainajalla oli oikeus astua autuaitten asuinpaikkaan, ''Ialun kentille'', joka muodostui laajoista pelloista manalassa virtaavan [[Niili]]n varrella, josta ei puuttunut mitään. Osiris vaati kuitenkin vainajia viljelemään peltoja, joka oli varsinkin ruummilliseen työhön tottumattomille kauhistuttava ajatus. Siksi vainajan mukana haudattiinkin usein pieniä patsaita, joita kutsuttiin [[shabti|shabteiksi]]. Varakkaimmat valmistuttivat itselleen jopa useita satoja shabteja, jolloin ne sijoitettiin eräänlaisiin arkkuihin. Jos shabteja oli paljon, valmistettiin niille myös esimiehinä toimivia shabteja. Shabtien uskottiin tekevän vainajalle määrätyt työt hänen puolestaan manalassa.