Ero sivun ”Suuri murros” versioiden välillä

Polanyi sanoo teoksessa, että modernin valtion kehitys kulki käsi kädessä modernin markkinatalouden kanssa. Hänen mukaansa voimakasta valtiota tarvittiin edistämään sellaisia muutoksia yhteiskunnallisessa rakenteessa, jotka mahdollistivat kilpailukykyisen kapitalistisen talouden. Samalla kapitalistinen talous edellytti vahvaa valtiota lieventämään sen kovempia vaikutuksia. Polanyin mukaan nämä muutokset tarkoittivat sen perustavanlaatuisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoamista, joka oli ollut olemassa koko aiemman historian ajan. Polanyi korostaa murroksen suuruutta juuri tästä syystä.

 

 

Toisin kuin puhdasoppinen liberalistinen kapitalismin nousun selitys katsoo, Polanyi sanoo, että "laissez-faire oli suunniteltua", kun taas sosiaalinen protektionismi oli spontaani reaktio siihen sosiaaliseen sekaannukseen, jonka rajoittamattomat vapaat markkinat aiheuttivat. Hänen mukaansa "itseään säätelevien" markkinoiden rakentaminen edellyttää yhteiskunnan jakamista taloudelliseen ja poliittiseen ulottuvuuteen. Polanyi ei kiellä, etteivätkö itseään säätelevät markkinat olisi tuoneet aivan uudenlaista aineellista vaurautta, mutta hän kuitenkin vihjaa, että tällaisessa ajattelussa näkökulma on liian suppea. Pitäessään maata, työvoimaa ja rahaa "kuvitteellisina hyödykkeinä" (siinä mielessä, että niillä on ominaisuuksia joita ei ole tuotu julki markkinoiden muodollisessa rationaalisuudessa) markkinat "alistavat yhteiskunnan itsensä markkinoiden laeille". Tästä seuraa hänen mukaansa valtavasti sosiaalista sekaannusta ja yhteiskunnan spontaaneja pyrkimyksiä suojella itseään. Polanyi katsoo, että sosiaalinen protektionismi on yhteiskunnan luonnollinen reaktio, jos vapaat markkinat pyrkivät erottamaan itsensä yhteiskunnan muusta rakenteesta. Hän kutsuu tätä reaktiota "vastaliikkeeksi".