Ero sivun ”Viiripyrstötyranni” versioiden välillä
jatkuu |
(ei mitään eroa)
|
Versio 4. lokakuuta 2015 kello 23.52
Viiripyrstötyranni (Alectrurus risora) on Etelä-Amerikassa elävä uhanalainen varpuslintulaji. Lajilla on pyrstössä kaksi viirimäistä, pitkää sulkaa.
| Viiripyrstötyranni | |
|---|---|
 Naaras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tyrannit Tyrannidae |
| Suku: | Viuhkapyrstötyrannit Alecturus |
| Laji: | risora |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alectrurus risora |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kokoja ulkonäkö
Viiripyrstötyrannikoiraan pituus on pyrstöineen jopa 31 senttimetriä, naaraan 20 senttimetriä.[2][4] Naaraan nokka on keltainen, koiraan vaaleanpunainen. Koiraat ovat selkäpuolelta mustia ja myös rinnassa on musta juova. Takapuolessa on myös harmaata. Lapaluiden ja siivenkärkien kohdalla on vaaleaa. Rinnan ja vatsan höyhenet ovat valkoiset, mutta pesintäaikaan höyhenet putoavat rinnasta ja paljastavat linnun lohenpunaisen ihon. Koiraan pyrstön kaksi pitkää pyrstösulkaa ovat tyvestä ruotomaisen ohuet, mutta loppuosasta hyvin leveät. Sulkasadon aikaan höyhenys on täplikkäämpi ja pyrstösulat lyhyemmät.[4] Kurkku muuttuu pesintäaikaan koiraalla kirkkaan vaaleanpunaiseksi.[2]
Naaraiden selkäpuoli on kirjavan ruskea, silmien yläpuoli, lapaluiden kohta ja takapuoli kellanruskeat. Vatsapuoli on vaalea. Rinnassa on ohut kellanruskea juova. Pyrstön kaksi pitkää sulkaa ovat mailamaisia, ruskeita kärkiä lukuun ottamatta ruotomaiset.[4]
Ilman viirimäisiä pyrstösulkiaan viiripyrstötyranni muistuttaa samaan sukuun kuuluvaa viuhkapyrstötyrannia, mutta vain viiripyrstötyrannilla on kokonainen rintajuova.[2] Viiripyrstötyranni on myös suurempi.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
Viiripyrstötyrannin levinneisyys painottuu nykyään Paraguayn eteläosiin ja Pohjois-Argentiinaan, jossa sitä tavataan Corrientesin, Formosan, Chacon ja Misionesen maakunnissa. Brasiliasta ja Uruguaysta viirypyrstötyranni on mahdolliseesti hävinnyt. Brasiassa viimeisin havainto on vuodelta 1974 Rio de Janeirosta, mutta aikaisemmin sitä on nähty myös Mato Grosson, São Paulo ja Rio Grande do Sulin osavaltioissa. Uruguayssa viiripyrstötyranni pesi aikaisemmin harvinaisena, mutta vuoden 1986 jälkeen siitä on vain yksi varmistamaton havainto. Levinneisyysalueen kooksi arvioidaan noin 98 900 neliökilometriä. Lajin kokonaiskanta on arviolta 6000-15000 aikuista yksilöä.[2]
Viuhkapyrstötyrannin elinympäristöä ovat marskimailla ja niiden läheisyydessä sijaitsevat ruohotasangot. Se tarvitsee pesintää varten 1-1,5 pituista ruohoa.[2]
Elintavat
Viiripyrstötyranni on yleensä hiljainen, mutta päästää toisinaan joitain huomaamattomia huutoja.[2] Lento on hidasta. Se herättää huomiota istuessaan ruohonkorrella ja aidalla, sekä tehdessään lyhyitä pyrähdyksiä pitkästä ruohikosta ilmaan ja takaisin ruohikkoon. Pesimättömät linnut kerääntyvät joskus löyhiksi parviksi.[4] Ravinto koostuu selkärangattomista. Pesintäaika on keväällä.[2]
Lähteet
- ↑ BirdLife International: Alectrurus risora IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Strange-tailed Tyrant (Alectrurus risora) - BirdLife species factsheet 2008. BirdLife International. Viitattu 4.10.2015.
- ↑ Strange-tailed Tyrant (Alectrurus risora) The Internet Bird Collection. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America: The Passerines, s. 468. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.10.2015). (englanniksi)