Ero sivun ”Suomen rataverkko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Sähköistys: kh |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 14:
{{pääartikkeli|[[Suomen rataverkon historia]]}}
Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. Ensimmäinen rataosuus avattiin [[31. tammikuuta]] 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä; tästä muodostui myöhemmin Suomen päärata. 1870 valmistui yhteys Pietariin, joka siihen aikaan oli tärkeä yhteys tsaarivaltakunnan pääkaupunkiin. Koska Suomi oli osa Venäjän valtakuntaa, täällä alettiin käyttää venäläistä [[Raideleveys|raideleveyttä]] (1 524 mm / 5', Venäjällä nykyisin 1 520 mm).
22. kesäkuuta 1876 rataosuutta Helsinki–Hämeenlinna laajennettiin Toijalan kautta Tampereelle, ja samoihin aikoihin valmistui rata Toijalasta Turkuun. Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty. 1878 seurasi yhteys Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan ja 1884 myös Oulu oli liitetty Seinäjoelle. 1909 rautatiet veivät vihdoin myös Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Sen jälkeen uusien ratojen rakentaminen väheni pitkäksi aikaa, eivätkä sodat parantaneet tilannetta. Koska tärkein Joensuuhun kulkenut, Viipurista alkanut rata joutui rauhansopimuksessa 1944 suurimmalta osaltaan Neuvostoliitolle, rakennettiin sitä korvaamaan 1960-luvulla yhteys Parikkalasta Onkamoon. Vuosikymmeniä myöhemmin, 1960-luvulla ja 1970-luvulla saatiin vihdoin rakennettua lisää rataa, esimerkiksi oikorata (Tampere –) Lielahti – Parkano – Seinäjoki, joka lyhensi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välistä matka-aikaa
=== Sähköistys ===
Suomessa aloitettiin laaja rautatieverkon sähköistämisprojekti vuonna 1968. Myöhäisen aloituksen etuna oli, että voitiin käyttää uusinta tekniikkaa eli 25 kV jännitettä ja 50 Hz taajuutta. Sähköistämisen etuna on pienempi energiankulutus ja saasteettomuus. Sähköistys aloitettiin Helsingistä Kirkkonummelle vievällä rataosuudella.
1968 alkoi laaja sähköistysprojekti. Myöhäisen aloituksen etuna oli, että voitiin käyttää uusinta tekniikkaa eli 25 kV ja 50 Hz. Sähköistämisen etuna on pienempi energiankulutus ja saasteettomuus. Sähköistys aloitettiin Helsingistä Kirkkonummelle vievällä rataosuudella. Monet reitit saatiin sähköistettyä vasta 1990-luvulla, kuten Tampere–Jyväskylä vuonna 1994 ja Helsinki–Turku vuonna 1995. Sähköistys rataosuuksille Oulu–Iisalmi/Vartius valmistui vuonna 2006. Sitä aiemmin valmistui Oulu–Rovaniemi-radan sähköistys, joka valmistui muutaman vuoden rakentamisen jälkeen jouluna 2004. Seinäjoki–Vaasa-radan sähköistys otettiin käyttöön joulukuussa 2011. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=492635&Title=Vaasan+radan+s%E4hk%F6istys+alkaa+toukokuussa | Nimeke = Vaasan radan sähköistys alkaa toukokuussa | Tekijä = | Julkaisu = Ilkka | Ajankohta = 26.3.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 25.4.2010 }}</ref> Rovaniemi–Kemijärvi-radan sähköistys valmistui maaliskuussa 2014.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/rovaniemi_kemijarvi#.VHxlGtLGqxU|nimeke = Rovaniemi–Kemijärvi-radan sähköistys|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 1.12.2014|tekijä = |ajankohta = }}</ref>▼
▲
==Katso myös==▼
Nykyisestä matkustajakäytössä olevasta rataverkosta on sähköistämättä vielä muun muassa Kemin ja Kolarin sekä Savonlinnan ja Parikkalan väliset rataosuudet.
▲==Katso myös==
*[[Rautatieliikenne Suomessa]]
*[[ELSA-rata]]
| |||