Versio 19. tammikuuta 2015 kello 20.46 muokkaa Jukka Wallin (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 11 601 muokkausta →‎Paluu huipulle vaikeina aikoina: muoks... ← Vanhempi muutos		Versio 12. syyskuuta 2015 kello 02.33 muokkaa kumoa SeeggeAWBBot (keskustelu \| muokkaukset) 10 638 muokkausta p siistiminen, typos fixed: ttin → ttiin, vaiherik → vaiheik, arkkitehdeistä → arkkitehdeista using AWB Uudempi muutos →
Rivi 13: \| puoliso = }} '''Carl Johan Alexis Enckell''' ([[7. kesäkuuta]] [[1876]] [[Pietari (kaupunki)\|Pietari]] – [[26. maaliskuuta]] [[1959]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[poliitikko]], [[upseeri]], yritysjohtaja ja [[diplomaatti]]. Hän oli Suomen viimeinen [[ministerivaltiosihteeri]] Pietarissa ~~vaiherikkaana~~vaiheikkaana vuonna 1917 ja itsenäisyyden aikana moninkertainen [[Suomen ulkoasiainministeri\|ulkoasiainministeri]]. Enckellin uran merkityksellisimmän vaiheen muodosti Suomen luotsaaminen sodasta pysyvään rauhantilaan 1944–1948. Hän profiloitui etenkin Suomen idänsuhteissa.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia\|id=3273\|nimi=Enckell, Carl\|osa=2\|tekijä=af Forselles, Cecilia\|ajankohta=4.5.2001\|sivu=570–572}}</ref> Enckell on ollut ulkoasiainministerinä Suomessa neljänneksi pisimpään.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite =http://www.vn.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=V9L&multivalue.selectedCriterion.nimike_id=1\| Nimeke =Suomen ulkoasiainministerit \|Julkaisija=Valtioneuvosto \| Viitattu =9.2.2011}}</ref> Rivi 22: [[Helmikuun vallankumous\|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1917 venäjäntaitoinen Enckell nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi Pietariin.<ref name="KB" /> Eduskunnan hyväksyttyä kesällä [[Valtalaki\|valtalain]] konservatiivinen Enckell painosti [[Venäjän väliaikainen hallitus\|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] johtajat hajottamaan Suomen eduskunnan lain torjumiseksi,<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 91–92.</ref> mikä myös onnistui. Tämän johdosta hänellä oli pitkään huono maine Suomen vasemmiston silmissä. Marraskuun alussa hän sukkuloi Helsingin ja Pietarin väliä uutta Suomen ja Venäjän suhteet määrittelevää perustuslakia sorvattaessa. Niin kutsutun [[Ståhlberg]]in komitean esityksen hän ehti vielä esitellä väliaikaiselle hallitukselle 5.11., mutta saavuttuaan uudelleen Pietariin 7.11. Suomen eduskuntapuolueiden hyväksymän manifestiluonnoksen kanssa hän saattoi vain todeta [[Lokakuun vallankumous\|uuden vallankumouksen]] tapahtuneen matkan aikana.<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 110–113.</ref> Suomen julistauduttua itsenäiseksi Enckell muodosti [[P. E. Svinhufvud]]in ja [[Gustaf Idman]]in kanssa [[Suomen senaatti\|Suomen senaatin]] valtuuskunnan, joka pyysi ja sai neuvostohallitukselta tunnustuksen itsenäisyydelle. Enckell ~~nimettin~~nimettiin myös Suomen diplomaattiseksi edustajaksi Pietariin, mutta pesti jäi hyvin lyhyeksi valtiosuhteitten pian katketessa valkoisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.<ref name="KB"/> Enckellistä tuli marraskuussa 1918 Suomen järjestyksessä toinen ulkoministeri, ja hänen tehtäväkseen tuli nyt vuorostaan valtionhoitaja [[C. G. E. Mannerheim]]in kanssa hankkia tunnustus Suomen itsenäisyydelle maailmansodan voittaneilta ympärysvalloilta. Enckell johti Suomen valtuuskuntaa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa 1919 ja [[Kansainliitto\|Kansainliitossa]] sen käsitellessä [[Ahvenanmaa]]n kysymystä. Enckellin taktiikkana oli viivyttää päätöksen tekemistä kunnes suurvallat menettäisivät kiinnostuksensa wilsonilaiseen vähemmistökansallisuuksien (ruotsinkielisten ahvenanmaalaisten) oikeuksien ajamiseen. Taktiikka toimi, ja Ahvenanmaa päätettiin 1921 jättää Suomelle.<ref name="KB"/> Rivi 31: Suomen ulkopolitiikan pariin Enckell palasi kohtalokkaana aikana vuonna 1944. Kyseisen vuoden helmikuussa hän kävi [[J. K. Paasikivi\|J. K. Paasikiven]] kanssa epävirallisissa rauhantunnusteluissa Moskovassa, jotka eivät kuitenkaan vielä johtaneet rauhaan [[Linkomiehen hallitus\|Linkomiehen hallituksen]] torjuessa Neuvostoliiton kovat ehdot. Elokuussa nimitettiin [[Antti Hackzell]]in – toisen tsaarinaikaina Venäjään liikesuhteiden kautta tutustuneen – johtama [[Hackzellin hallitus\|uusi hallitus]] rauhan solmimista varten ja Enckell palasi pitkän tauon jälkeen ulkoministeriksi. Pääministerin saatua halvauskohtauksen kesken [[Moskovan välirauha\|välirauhanneuvotteluiden]] Enckell joutui dramaattisissa oloissa matkustamaan Moskovaan asettuakseen Suomen valtuuskunnan johtoon. Neuvotteluissa ei paljoa neuvoteltu, mutta rauha saatiin. Enckell jatkoi sen jälkeen ulkoministerinä yhtäjaksoisesti kaikissa sotien jälkeisissä hallituksissa aina Fagerholmin [[Fagerholmin I hallitus\|sosiaalidemokraattista vähemmistöhallitusta]] myöten, yhteensä viiden ja puolen vuoden ajan. Näinä vuosina hän oli yksi [[Paasikiven linja]]n keskeisistä ~~arkkitehdeistä~~arkkitehdeista. Enckellin ja toisen ulkoministerin [[Reinhold Svento]]n asemaa presidentti J. K. Paasikiven avustajina ja neuvonantajina korosti kummankin täydellinen [[venäjän kieli\|venäjän]] taito ja se, että ulkoministeriön korkeimman virkamiehen, poliittisen osaston päällikön virka oli Enckellin koko ulkoministerikauden ajan ilman haltijaa. Enckellillä ja Sventolla oli tapana jopa keskustella ja käydä kirjeenvaihtoa keskenään [[Venäjän kieli\|venäjäksi]].<ref>Jakobson, Max: ''Pelon ja toivon aika'', s. 152. Helsinki: Otava, 2001.</ref> Enckell oli Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana sekä Pariisin (uudessa) rauhankonferenssissa elokuussa 1946 että YYA-sopimuksesta neuvoteltaessa Moskovassa huhtikuussa 1948. Hän allekirjoitti Suomen edustajana [[Pariisin rauhansopimus (1947)\|Pariisin rauhansopimuksen]] 10. helmikuuta 1947 – ja yhtenä edustajista myös [[YYA-sopimus\|YYA-sopimuksen]] 6. huhtikuuta 1948. Enckell jäi eläkkeelle viimein vasta 73-vuotiaana.<ref name="KB"/> Enckell kuoli 82-vuotiaana Helsingissä. Hän sai kahdesti sekä 1. luokan Vapaudenristin (jälkimmäisellä kerralla rintatähden kera) että Valkoisen Ruusun suurristin (jälkimmäisellä kerralla jalokivien kera) ja myös useita korkeita ulkomaisia kunniamerkkejä.<ref name="KB"/> Enckell julkaisi vuonna 1956 kaksiosaiset muistelmat, jotka keskittyivät Suomen itsenäistymisen aikoihin ja 1920-lukuun. Rivi 54: {{AAKKOSTUS:Enckell, Carl}} [[Luokka:Suomen ministerivaltiosihteerit]] [[Luokka:Suomen ulkoasiainministerit]]

Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä