Ero sivun ”Baha’ullah” versioiden välillä

'''Baha’ullah''' (myös kirjoitusmuodossa '''Bahá'u'lláh''', {{k-fa|میرزا حسینعلی}}, {{k-ar|بهاءالله,}} '''Mirza Husain Ali Nuri'''; [[12. marraskuuta]] [[1817]], [[Teheran]], [[Persia]] – [[29. toukokuuta]] [[1892]], [[Akko]], [[Palestiina]]) oli [[bahai]]-uskonnon perustaja ja johtohenkilö. Hän oli pitkäaikainen [[baabilaisuus|baabilaisen]] uskonnollisen liikkeen seuraaja, kunnes sen johtohenkilö [[Bab]] teloitettiin vuonna 1850. Testamentin seurauksena Baha’ullahin veli nimitettiin liikkeen johtoon ja koko liike painui vuosiksi maan alle. Vankilavuosinaan Baha’ullah koki uskonnollinen näyn vuonna 1852, jonka mukaan hän oli ”se, jonka Jumala oli tuova esille”. Vuonna 1863 vankilasta vapautunut ja [[Bagdad]]iin karkoitettukarkotettu Baha’ullah ilmoitti olevansa uuden ilmoituksen tuoja [[Ridvanin puutarha]]ssa. Baabilaisten pääosa päätti seurata Baha’ullahia.<ref name="dic-4">Dictionary of Beliefs and Religions 1992, s. 56</ref>

Vuonna 1852 šaahi [[Naser al-Din Shah Qajar|Nasiraddania]] vastaan tehtiin murhayritys. Tapahtuman johdosta koko baabilaisuus joutui vainon alle. Baha’ullahilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, mutta hän ilmoittautui viranomaisille välttääkseen epäluuloja. Hän joutui saman tien neljäksi kuukaudeksi vankilaan. Oikeudenkäynnissä Baha’ullah tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, mutta hänen korkea-arvoiset suojelijansa onnistuivat muuttamaan tuomion [[maastakarkotus|maastakarkotukseksi]].<ref name="ha-19"/>

Huhtikuussa 1853 Baha’ullah karkotetiinkarkotettiin yhdessä veljensä kanssa [[Osmanien valtakunta]]an kuuluvaan [[Bagdad]]iin. Tältä ajalta ajoittuivat veljesten väliset riidat. Vuonna 1854 Baha’ullah vetäytyi yksin [[Kurdistan]]iin, missä hän viipyi seuraavat kaksi vuotta. [[Erakko]]vuosinaan Baha’ullah tutustui islamin mystiseen suuntaukseen [[suufilaisuus|suufilaisuuteen]] ja tuolta ajalta ovat peräisin hänen suufilaisvaikutteiset [[Esoteerisuus|esoteeriset]] kirjoitukset. Samaan aikaan baabilaisen liikkeen Subh-i azalin syrjäänvetäytyvä johtamistapa herätti kasvavaa arvostelua. Käytännössä Baha’ullahista tuli heti Bagdadiin paluun jälkeen baabilaisten johtaja, koska Subh-i azal pysyi pitkälti piilossa. Vuoteen 1866 mennessä Baha’ullah oli saanut liikkeen enemmistön taakseen.<ref name="ha-19"/> Tällöin syrjäytetyn veljen Subh-i azalin pieni kannattajakunta muodosti oman uskonnollisen liikkeensä, [[azalit]].<ref name="ha-18"/>

Bahá’u’lláh ilmaisee muistiossa Súriy-i-Haykal (Surih of the Temple), että Jumalan säkeet on ilmaistu yhdeksällä eri tyylillä tai jaettavissa yhdeksään eri aihepiiriin. Hänen kirjoituksensa, vaikka ne ovat hyvin moni merkityksellisiä ja monikerroksisia, on ilmaistu tavalla, mikä ei välttämättä edellytä oppineisuutta vaan ennemminkin vilpittömyyttä ja ennakkoluulottomuutta.

# Muistiot, joissa käsitellään sosiaalisia opetuksia<ref name="Adib 1">The Revelation of Bahá’u’lláh, vol.1, luku 3</ref>

Bahá’u’lláh tuo kirjoituksissaan myös esille, että hänen tekstejään voidaan ymmärtää vain niiden omien termien, periaatteiden ja tekstintulkinnan valossa eikä kenenkään pitäisi olettaa, että Kitab-i-Aqdas’in lait voitaisiin ymmärtää tavalla, millä lait on traditionaalisesti ymmärretty.<ref name="Saiedi">Luku 7 </ref>

Bahá'u'lláh kirjoitti teoksensa useimmiten vastauksina hänelle esitettyihin kysymyksiin tai vasteena tapahtumiin. Sulamaniyyihin jumaluusoppineiden pyynnöstä ja heidän läsnä olleessaan Báhá’u’lláh saneli runon Qasidiy-i-Varqáiyyih (Poem of the Dove). Runossa käydään mystistä vuoropuhelua Bahá’u’lláhin, Jumalan ilmaisijan, jonka kohtalona ovat kärsimykset ja raskaat kahleet vihollistensa vangitsemana ja Pyhän Hengen välillä, jota symbolisessa muodossa personoi ”Maid of Heaven”, jonka ominaisuuksia ja kirkkautta Báhá’u’lláh ylistää.<ref name="Covenant"> Luku VII</ref>

* Neljä Laaksoa ilmaistiin vastineeksi Shaykh Abdu'r-Rahmán’in sufilaisuuteen kuuluvan Qadiriyyih-lahkon johtajan kysymykseen.<ref name="Adib 1"> The Revelation of Bahá’u’lláh,kpl.5</ref>

* Kitab-i-Íqán, (Varmuuden kirja)<ref>http://reference.bahai.org/en/t/b/KI/ki-1.html</ref> on bahá’i-uskon leviämisen perusteos. Bahá'u'lláh ilmaisi sen Bábin enon Hájí Mírzá Siyyid Muhammadin tekemiin kysymyksiin. Kitab-i-Íqánin keskeisin asia on uskonnon progressiivinen ilmaiseminen, mikä on bahá’i-metafysiikan ja teologian perusta, mutta se tarjoaa myös uuden lähestymistavan erilaisiin epistemologian ja etiikan kysymyksiin.<ref name="Saiedi">Luku 4</ref>

* Muistiossa Mathnaví Bahá’u’lláh kuvaa jumalallisten ominaisuuksien heijastumista ihmisessä. Teoksen mukaan ihminen ei voisi koskaan saavuttaa jaloutta ja oikeudenmukaisuutta ilman Jumalan ilmaisijoita.

* Vuodenvaihteessa 1867-1868 Bahá’u’lláh kirjoitti teoksen Kitab-i-Badi (The Wondrous New Book), joka on käsitettävissä hänen uskonsa pääapologiaksi. Kirja syntyi vastineeksi Mirzá-Mihdiy-i-Giláni’n herjauskirjeeseen, jonka taustavoimana uskotaan olleen Mírzá Yahyán tukijan ja yllyttäjän Siyyid Muhammed-i-Isfahánin. Kirja on esitys Bahá’u’lláh’in vaatimuksesta olla Bábin lupaama, “Hän, jonka Jumala ilmaisee”. Se on myös tyhjentävä lausunto ”Kaikkein Suurimmasta Erosta” Bahá’u’lláhin ja Mírzá Yahyán välillä<ref name="Saiedi">Luku 6 </ref>

* Huomattavimmat muistiot, jotka on ilmaistu Kitab-i-'Aqdasin jälkeen, on koottu kirjaksi Tablets of Bahá’u’lláh. Se sisältää mm. muistion Kitáb-i-’Ahd (Book of the Covenant), Bahá’u’lláhin Tahto ja Testamentti.,<ref>http://reference.bahai.org/en/t/b/TB/tb-16.html</ref> jossa hän jätti kirjoitustensa ainoan arvovaltaan perustuvan tulkintaoikeuden ’Abdu’l-Bahalle.

* Muistioissa Bishárát (Glad-Tidings), Tárázat (Ornaments) ja Tajallíyát (Effulgences)<ref>http://reference.bahai.org/en/t/b/TB/</ref> tulee esille erilaisia pääperiaatteita ja tavoitteita; ''…jotta ihmiset pääsisivät perille tarkoituksesta miksi heidät on kutsuttu olemassaoloon.''

Islaminuskon tapaan myös bahai-usko on [[Ikonoklasmi|ikonoklastinen]]. Artikkelissa käytetty kuva on toinen Bahá'u'lláhista [[Edirne]]ssä otetuista kuvista. Bahá'it pitävät Bahá'u'lláhin kuvan esillepanoa loukkaavana. He muun muassa haluavat vältää kuvainpalvontaa ja uskonnon identifioimista kuvaan. Molemmat kuvat ovat kuitenkin esillä Bahá'í-maailmankeskuksessa Haifassa.

{{Kirjaviite | Tekijä= William S. Hatcher & J. Douglas Martin: | Nimike=The Bahá’i Faith: The Emerging Global Religion | Vuosi=1989 | Julkaisija=Harper & Row, Publishers, San Francisco | Tunniste=ISBN 0-06-063793-5}}

{{Kirjaviite | Tekijä=Bahá’u’lláh | Nimike=Bahá’u’lláhin Julistus: mailman kuninkaille ja johtajille | Vuosi=1980 | Julkaisija=Painotalo Gillot Oy | Tunniste=ISBN 951-95551-1-0}}