Ero sivun ”Adolf Bock” versioiden välillä

Kansakoulun Bock suoritti vuosina 1897–1901, jonka jälkeen jatkoi reaalikoulussa. Tämän jälkeen opinnot jatkuivat vuosina 1907–1909 Berliinin [[Königliche Kunstgewerbeschule]]ssa, josta hänen oli määrä valmistua aluksi huonekalupiirtäjäksi. Bockin opintojen suunta kuitenkin vaihtui kahdesti, aluksi arkkitehtuuripiirtäjäksi ja sen jälkeen koristemaalariksi. Opintojen ohella ja osin niiden kustannuksellakin Bock keskittyi piirtämään laivamalleja vuonna 1900 avatussa Berliinin merimuseossa, [[Museum für Meereskunde]]ssä.<ref name="BOCK1"/><ref>Peltomaa 2010, s. 28, 30.</ref> Bock järjesti itsensä myös tapaamaan esikuviaan, kahta aikakauden merkittävintä saksalaista merimaalaria, [[Hans Bohrdt]]ia (1857–1945)<ref name="PELTOMAA2">Peltomaa 2010, s. 34.</ref> ja [[Willy Stöwer]]iä (1864–1931)<ref>[http://www.kunstmatrix.com/en/artist/willy-stoever Kunstmatrix: Willy Stöver] Viitattu 21.1.2013.</ref>. Molemmat suosittelivat Bockille käytännön kokemusta meriltä, jotta hänestä olisi voinut tulla todellinen merimaalari. Isä kuitenkin kielsi poikaa lähtemästä merille, joten hänen täytyi tyytyä työhön maalariateljeen apulaisena ja myöhemmin tinatehtaassa. 18-vuotiaana hän yritti pestautua omatoimisesti laivaan laivapojaksi, mutta värvääjät pitivät häntä tehtävään liian vanhana.<ref name="PELTOMAA1">Peltomaa 2010, s. 30.</ref>

Keväällä 1918 Adolf Bock saapui Suomeen kenraalimajuri [[Rüdiger von der Goltz]]in johtaman [[Saksan Itämeren-divisioona]]n (Die Ostsee-Dision) mukana avustamaan valkoisia joukkoja [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]]. Huhtikuussa 1918 Bock oli mukana vapauttamassa [[Helsinki]]ä punaisten vallasta kontra-amiraali [[Hugo Meurer]]in komentaman laivasto-osaston mukana.<ref name="Peltomaa 2010, s. 36">Peltomaa 2010, s. 36.</ref>

1920-luvulla Bock solmi suhteita varustamoihin ja pääsi sitä kautta kiertämään maailmaa useilla eri laivoilla. Tällä tavalla myös purjelaivat tulivat hänelle tutuiksi. Hän myös ystävystyi [[John Nurminen (yritys)|John Nurminen Oy:n]] toimitusjohtajan [[John Nurminen|John Nurmisen]] perheen kanssa.<ref> name="Peltomaa 2010, s. 36.<"/ref> Vuosina 1921–1922 hän purjehti turkulaisella nelimastoparkki Carradalella Oulusta Lontoon kautta Australiaan. Vuonna 1924 hän oli mukana kolme kuukautta [[Werner Hacklin]]in omistaman raumalaisen kolmimastoparkki Karhun mukana Pohjanmerellä.<ref name="BOCK1"/><ref>Peltomaa 2010, s. 40.</ref>

Vuonna 1925 Bockille tarjoutui mahdollisuus tehdä itseään laajemmin tunnetuksi, kun [[jäänmurtaja Jääkarhu]]a ryhdyttinryhdyttiin rakentamaan Suomen valtion tilauksesta [[Alankomaat|Hollannissa]]. Hän matkusti telakalle useampaan kertaan seuraamaan rakennustöitä ja pääsi osallistumaan vuonna 1926 Jääkarhun koeajoihin [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]]. Maaliskuussa 1926 alus saapui Suomeen suuren mielenkiinnon saattelemana. Bock teki Jääkarhusta useita maalauksia. Hän ikuisti myös muita suomalaisia jäänmurtajia kuten [[Jäänmurtaja Wäinämöinen|Wäinämöistä]] ja [[Jäänmurtaja Voima (1916)|Voimaa]].<ref>Peltomaa 2010, s. 42, 44.</ref>

Bock loi mainetta merimaalarina myös Skandinaviassa eri aikakauslehtijulkaisuissa ilmestyneiden kuvitusten ja matkaraporttien kautta. Vuosina 1927–1928 ruotsalainen [[Allers Familie-Journal]] -viikkolehti julkaisi Bockin kuvituksen höyrylaivan [[Vega (parkki)|Vegan]] tutkimusmatkasta Jäämereltä Tyynelle merelle [[Koillisväylä]]ä pitkin vuosina 1878–1880. Tanskalainen [[Illustreret Familie-Journal]] lähetti 30.8.1930 Bockin seitsemän kuukauden pituiselle maailmanympärysmatkalle, jonka aikana Bock kirjoitti ja kuvitti viikoittain julkaistavan matkakertomuksen ”En Jordomsejling med Pensel og Palet” (Purjehdus maailman ympäri pensselin ja paletin kanssa). Matka suuntautui Liverpoolista Floridan ja Kuuban kautta Panaman kanavaan, josta matka jatkui San Franciscoon, HavajilleHavaijille ja Japanin Yokohamaan. Matka jatkui edelleen Kiinaan, Singapopreen, Sri Lankaan ja Suezin kanavan kautta Napoliin, jonne saavuttiin 28.2.1931. Matkan aikana syntyi yli 100 maalausta.<ref>Peltomaa 2010, s. 46, 48.</ref> Matkakertomus julkaistiin myös Allers Familie-Journalissa.<ref name="BOCK1"/> Yhteistyö tanskalais-ruotsalaisen julkaisun kanssa kesti kaikkiaan 17 vuonna, aina vuoteen 1939 saakka. Tänä aikana lehdet julkaisivat 270 Bockin maalaamaa värikuvaa sekä 18 luonnosta ja mustavalkoista piirustusta. Lähes kaikki originaalit työt tuhoutuivat [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana vuonna 1945 [[Tanskan vastarintaliike|Tanskan vastarintaliikkeen]] iskiessä kustantajan toimistoon [[Kööpenhamina]]ssa.<ref name="PELTOMAA3">Peltomaa 2010, s. 48.</ref>

Suomen vuosien aikana Adolf Bockin teoksia oli esillä suomalaisissa satamakaupungeissa: Turussa, Porissa, Vaasassa, Viipurissa ja Loviisassa. Helsingissä hän piti näyttelyt muun muassa Strindbergin taidesalongissa ja Kuutolan taidekaupassa. Lisäksi hänen teoksiaan julkaisivat myös esimerkiksi aikakauslehdet Finlands Sjöfart – Suomen Merenkulku vuosina 1924–1926 ja [[Suomen Kuvalehti]]. Suurimpia Suomessa järjestettyjä Bockin näyttelyitä hän elinaikanaan oli vuonna 1932 Salon Strindbergillä järjestetty yksityisnäyttely, jossa esillä oli noin 50 teosta.<ref name="BOCK1"/><ref name="PELTOMAA3"/> Vuonna 1927 hänellä oli myyntinäyttely Alankomaiden Rotterdamissa.<ref name="PELTOMAA4"/>

Näyttelyt ja niiden saama positiivinen kritiikki auttoi Bockia saamaan runsaasti yksityistilauksia. Paitsi merimaalauksia ja laivamuotokuvia, hän maalasi myös tapahtumakuvia. Hän dokumentoi esimerkiksi vuonna 1922 Kauklahden lasitehtaan tulipalon, vuonna 1925 Kustannusyhtiö Otavan Uudenmaankadun toimitalon ja vuonna 1933 Oy Crichton-Vulcan Ab:n telakka- ja köysitehtaan.<ref name="PELTOMAA6">Peltomaa 2010, s. 50.</ref>