Ero sivun ”Henri Becquerel” versioiden välillä

| asuinpaikat = {{Ranskan lippu}} Ranska

| kansalaisuus = {{Ranskan lippu}} Ranskalainenranskalainen

| tutkimusalue = [[Fysiikkafysiikka]]

| tunnetut työt = [[Radioaktiivisuusradioaktiivisuus]]

'''Antoine Henri Becquerel''' ({{IPA|[ɑ̃ˈtwan ɑ̃ˈri bɛk^əˈrɛl]}}; [[15. joulukuuta]] [[1852]] [[Pariisi]] – [[25. elokuuta]] [[1908]] [[Le Croisic]]) oli [[ranska]]lainen [[fyysikko]], joka muistetaan parhaiten spontaanin eli luonnollisen [[radioaktiivisuus|radioaktiivisuuden]] löytämisestä vuonna [[1896]]. Becquerel palkittiin löydöstään [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin fysiikanpalkinnolla]] vuonna [[1903]] yhdessä [[Pierre Curie|Pierre]] ja [[Marie Curie]]n kanssa. Henri Becquerelin mukaan nimettiin aktiivisuuden [[Kansainvälinen yksikköjärjestelmä|SI]]-mittayksikkö [[becquerel]] (Bq), joka kuvaa hajonneiden ytimien lukumäärää yhden sekunnin aikana.

Becquerel syntyi [[Pariisi]]ssa tieteilijätaustaiseen sukuun. Hänen isänsä, [[Alexandre Becquerel|Alexandre Edmond Becquerel]], oli [[soveltava fysiikka|soveltavan fysiikan]] professori , jonka tutkimukset koskivat pääasiassa auringon säteilyä ja [[fosforesenssi]]a. Becquerelin isoisä, [[Antoine César Becquerel|Antoine César]], taas ansioitui sähkökemistinä. Hän keksi menetelmän, jolla metalleja voidaan elektrolyyttisesti erottaa malmeista.<ref name="nobelbio">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke =Henri Becquerel | Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/1903/becquerel-bio.html| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Nobel-säätiö| Viitattu =15. elokuuta 8.2007 | Kieli ={{en}} }}</ref> Becquerel kävi lukiota Lycée Louis-le-GrandissaGrandin lukion, josta hän valmistuenvalmistui ylioppilaaksi vuonna 1872.<ref name="NNDB">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Henri Becquerel| Osoite = http://www.nndb.com/people/608/000072392/| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = NNDB.com| Viitattu = 15. elokuuta 8.2007| Kieli = {{en}}}}</ref>

YlioppilastutkintonsaYlioppilastutkinnon jälkeen Becquerel jatkoi opiskeluitaanopintoja arvostetussa [[École Polytechnique]] -korkeakoulussa kahden vuoden ajan. Vuodesta 1874 lähtien Becquerel opiskeli itsensä insinööriksi [[École nationale des ponts et chaussées]]'ssa, missäjosta hän päättivalmistui tutkintonsa kolmekolmen vuoden jälkeenkuluttua. OpintojensaOpintojen ohessa Becquerel teki töitä Ranskan tiehallinnossa. Tavallisen insinöörin asemassa hän teki töitä tiehallinnossa vuoteen 1894 saakka, jolloin hänet ylennettiin yli-insinööriksi (''ingénieur-en-chef''). Vuonna 1876 Becquerel sai ensimmäisen akateemisluontoisen viran vanhasta opinahjostaan École Polytechniquesta, jossa hän oli apulaisopettajana, kunnes hänet vuonna 1895 hänet nimitettiin samaisen korkeakoulun fysiikan professoriksi. Aiempaa professorikokemusta Becquerel oli saanut seuratessaanisänsä isäänsäseuraajana ''[[Conservatoire des Arts et Métiers]]'n'' soveltavan fysiikan professorina vuonna 1878, mitäoltuaan aiemmin hän olisitä ollutennen assistenttinaassistentti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/58020/Henri-Becquerel | Nimeke =Henri Becquerel | Tekijä =Lawrence Badash | Julkaisija =Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 8.11.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref name="nobelbio"/> Ennen ''Écolen'' professuuria Becquerel oli ehtinyt hankkia itselleen [[tohtori]]n arvon (1888)<!-- NIMEN OMAAN HANKKI--> tutkielmalla, joka koski valon absorpoitumista kiteisiin. Aihevalinta oli melko luonteva, sillä hänen isänsä oli aiemmin tutkinut aktiivisesti aihealuetta löytäenja löytänyt muun muassa viitteitä [[valosähköinen ilmiö|valosähköisestä ilmiöstä]].

''Ecoléssa'' hän tutki pääosin fosforensenssiin liittyviä ilmiöitä ja löysi vuonna 1896 radioaktiivisuuden. Becquerel toimioli jäsenenämonien monissaakateemisten akateemisissayhteisöjen yhteisöissä. Hän oli jäsenenäjäsen, muun muassa [[Accademia dei Lincei]]ssä, [[Ranskan tiedeakatemia]]ssa ja Berliinin kuninkaallisessa akatemiassa. Becquerel kuoli melko nuorella iällänuorena [[Le Croisic]]'ssa vuonna [[1908]].

Väitöstyössään Becquerel oli tutkinut valon [[polarisaatio]]ta, [[fosforesenssi]]a ja valon [[absorptio|absorboitumista]] kiteisiin. Tuolloin tiedettiin, että [[Uraaniuraani]]suolojen tiedettiinsuolat tuolloin säteilevänsäteilevät (fosforesenssi), kun niihin kohdistettiin valoa. Häntä kiinnosti tietää, oliko [[röntgensäteily]]n ja fosforesenssin välillä jokin yhteys. Vuonna 1896 tutkiessaan isältään perimiensä uraanisuolojen fosforesenssia vuonna 1896 hän huomasi, että uraanisuolat itsessään aiheuttivat tummumia valokuvauslevyyn. Koska kaikki uraanisuolat aiheuttivat tämän ilmiön, pääteltiin pian, että sen täytyi olla uraaniatomin ominaisuus. Myöhemmin [[Pierre Curie|Pierre]] ja [[Marie Curie]] tutkivat Becquerelin havaitsemaa säteilyä ja totesivat sen olevan [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettista säteilyä]].

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Becquerel, Henri}}