Ero sivun ”Puolustusmekanismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
muotoiluja, kuva |
||
Rivi 1:
'''Puolustus'''- eli '''defenssimekanismit''' ({{k-de|Abwehrmechanismus}}) ovat osa psyykkistä itsesäätelyä. Eri defenssimekanismien avulla ihminen säätelee omaa mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Käsite on lähtöisin
Psykoanalyysin perustaja [[Sigmund Freud]] esitteli ensimmäisenä psyykkisenä puolustuskeinona [[torjunta|torjunnan]] jo vuonna 1893,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Breuer, Josef – Freud, Sigmund | Nimeke=Tutkielmia hysteriasta | Sivu=14 | Selite=(Studien über Hysterie, 1895.) Suomentanut Markus Lång | Julkaisija=Books on Demand | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2012 | Isbn=978-952-93-1322-8 }}</ref> ja vuonna 1926 kirjassaan ''Esto, oire ja ahdistus'' hän esitti, että puolustautumisprosessi on yläkäsite, jonka alaisuuteen kuuluvat muiden muassa torjunta, [[projektio (psykologia)|projektio]] ja tapahtumattomaksi tekeminen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Freud, Sigmund | Nimeke=Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä 1890–1938 | Selite=Suomentanut Markus Lång | Sivu=158–160 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Books on Demand | Vuosi=2013 | Isbn=978-952-286-796-4 }}</ref> — Freudin tytär [[Anna Freud]] kehitti merkittävästi puolustusmekanismin käsitettä kirjassaan ''Minän suojautumiskeinot'' (1936).
== Puolustuskeinojen luokittelua ==
[[Tiedosto:Anna Freud 1957.jpg|thumb|right|Puolustusmekanismien klassinen kuvaus on [[Anna Freud]]in laatima.]]
Usein puolustuskeinojen käyttäminen tapahtuu tiedostamatta, henkilön pyrkiessä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Anna Freudin muotoileman teorian mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa muun muassa ''[[superego]]n'' pelko (sisäistettyjen rajoitteiden voimakkuus), ''idin'' eli [[viettipohja]]n tarpeiden voimakkuuden pelko ja ''[[ego]]n'' synteesin vaarantuminen (keskenään ristiriitaiset tarpeet). Uudempien teorioiden mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisemmat minäkuvaan ja maailmankuvaan sopimattomat representaatiot (kognitiivis-konstruktiivinen teoria) tai ylipäänsä [[kognitiivinen dissonanssi|kognitiivisesti ristiriitaiset]] ja emotionaalisesti epämieluisat kokemukset.
Defenssimekanismeja ovat muun muassa kieltäminen, älyllistäminen, arvonkieltäminen (devaluoiminen), selittely (rationalisoiminen), huumori, [[torjunta]] (repressio) sekä [[
Usein defenssimekanismeja on luokiteltu neuroottisiin, kypsymättömiin, kehittyneisiin defenssimekanismeihin (George Eman Vaillantin esittämä luokitus). Luokitus eri defenssityyleihin on saanut jonkin verran tukea myös itsearviointikyselyihin perustuvissa faktorianalyyttisissä tutkimuksissa (mm. Bond ym., 1983). Tutkimuksissa on joskus havaittu myös rajatilaisten puolustusmekanismien tyyli. Nämä eri defenssityylit eroavat siinä miten ja millä tavoin ne vääristävät itsen, toisten ja tunteiden kokemista.
Rivi 22 ⟶ 23:
== Puolustusmekanismit ja hallintakeinot (coping)==
Defenssimekanismin lisäksi psyykkiseen itsesäätelyyn käyttää hallintakeinoja (eli ''coping''-keinoja) ja tunteen säätelykeinoja. Hallintakeinojen käyttöä pidetään suhteellisen tietoisena, kun taas puolustusmekanismien toimintaa pidetään tiedostamattomana ja automaattisena. Esimerkiksi lasten puolustusmekanismien käyttöä koskevassa tutkimuksessa on osoitettu, että lapset siirtyivät kehittyneempien puolustusmekanismien käyttöön, kun he alkoivat
On esitetty myös että puolustusmekanismeilla pyritään suojautumaan psyykkiseltä uhkalta (esimerkiksi liian tuskallisilta tunteilta), kun taas hallintakeinot liittyisivät enemmän ulkoisen uhan säätelyyn (esimerkiksi taloudellinen ahdinko).▼
▲Defenssimekanismin lisäksi psyykkiseen itsesäätelyyn käyttää hallintakeinoja (eli coping-keinoja) ja tunteen säätelykeinoja. Hallintakeinojen käyttöä pidetään suhteellisen tietoisena, kun taas puolustusmekanismien toimintaa pidetään tiedostamattomana ja automaattisena. Esimerkiksi lasten puolustusmekanismien käyttöä koskevassa tutkimuksessa on osoitettu, että lapset siirtyivät kehittyneempien puolustusmekanismien käyttöön kun he alkoivat ymmärtää kognitiivisen kehittymisen myötä käyttämiensä puolustusmekanismien toimintaperiaatteen (Cramer & Brilliant, 2001).
Ero hallinta- ja puolustusmekanismien välillä on kuitenkin liukuva, ja on mahdollista, että näiden ilmiöiden taustalla vaikuttavat samat perustavammat psyykkiset prosessit.▼
▲On esitetty myös että puolustusmekanismeilla pyritään suojautumaan psyykkiseltä uhkalta (esimerkiksi liian tuskallisilta tunteilta) kun taas hallintakeinot liittyisivät enemmän ulkoisen uhan säätelyyn (esimerkiksi taloudellinen ahdinko).
▲Ero hallinta- ja puolustusmekanismien välillä on kuitenkin liukuva, ja on mahdollista että näiden ilmiöiden taustalla vaikuttavat samat perustavammat psyykkiset prosessit.
== Lähteet ==
===Kirjallisuus===
* Freud, A. (1969). ''Minän suojautumiskeinot.'' Suomentanut Kai Kaila. Helsinki: Weilin+Göös. (Alkuteos: ''Das Ich und die Abwehrmechanismen'', 1936.)
* Cramer, P. – Brilliant, M. A. (2001). Defense use and defense understanding in children. ''Journal of Personality'', 69, 297–321.
| |||