Ero sivun ”Tulimaa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
EB:stä lisää; ryhmittelyä ym. |
||
Rivi 21:
}}
[[kuva:Cities of Tierra del Fuego.png|thumb|250px|Tulimaan kaupungit]]
'''Tulimaa''' ({{k-es|Tierra del Fuego}}) on
==Piirteet==
Koko saariston pinta-ala on 73 746 km². Kaksi kolmasosaa saaristosta kuuluu Chilelle ja yksi kolmasosa Argentiinalle, mutta maiden välillä on kiistaa joidenkin pienten saarten omistuksista.<ref name="eb">{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/EBchecked/topic/595395/Tierra-del-Fuego | Nimeke =Tierra del Fuego | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Encyclopædia Britannica | Viitattu = 5.6.2015 }}</ref> Pääsaari Isla Grande de Tierra del Fuego (eli Tierra del Fuego) on pinta-alaltaan 48 100 km².
Ensimmäisenä eurooppalaisena Tulimaan näki [[portugali]]lainen [[Fernão de Magalhães]] marraskuussa [[1520]] purjehtiessaan laivastoineen [[Magalhãesinsalmi|Magalhãesinsalmen]] läpi. [[Intiaani]]t polttivat saaren rannoilla merkkitulia varoittaakseen naapureitaan oudosta laivasta. Magalhães nimesi saaren Tulimaaksi intiaanien nuotioiden mukaan. Hänen retkikuntansa ei kuitenkaan astunut Tulimaan maaperälle. Tämän jälkeen Magalhãesinsalmea käyttivät sekä [[espanja]]laiset, [[englanti]]laiset että [[Alankomaat|hollanti]]laiset laivastot, kartoittaen vesireittejä pääasiassa sotilaallisissa ja kaupallisissa tarkoituksissa.▼
Tulimaa on maastoltaan vaihtelevaa. Pääsaaren pohjoisosassa on paljon järviä ja [[moreeni]]a, ja se on alle 180 metrin korkeudessa merenpinnasta. Pääsaaren eteläiset ja läntiset osat sekä pienemmät saaret ovat vuoristoisempia ja niillä on jäätikköjä. Tulimaan korkeimpia huippuja ovat Monte Darwin (2 438 m) ja Monte Sarmiento (2 300 m).<ref name="eb" />
Englantilainen amiraali [[John Narborough]] oli ensimmäinen, jonka retkikunta 1670 tutki Tulimaan asukkaita, eläimistöä ja kasvillisuutta. Hän myös laati ensimmäisen kelvollisen kartan Magalhãesinsalmesta. [[James Cook]]in retkikunta suoritti varsin perusteellisia tutkimuksia Tulimaan itärannikolla 1768–1771. Vielä silloin paikallisia intiaaneja verrattiin eläimiin. 1800-luvun alkupuolella englantilaiset lähettivät Tulimaahan useitakin tutkimusretkikuntia. 1830 kapteeni [[Robert FitzRoy]]n johtama retkikunta [[HMS Beagle (1820)|''HMS Beaglellä'']], mukanaan [[Charles Darwin]], tutki tarkoin Tulimaan lounaissaaristoa. 1866 aloittivat englantilaiset alueen perusteellisen kartoittamisen. Myös [[italia]]laiset ja [[ranska]]laiset osallistuivat ansiokkaasti Tulimaan tutkimiseen. [[Ruotsi|Ruotsalaisten]] Nordenskjöldin (1895) ja Skottsbergin (1904–1905) retkikunnat on myös mainittava, erittäinkin Nordenskjöldin retkikunnan mukana olleen [[kasvitiede|kasvitieteilijän]] Dusénin erittäin ansiokkaan kasvillisuustutkimuksen ansiosta.▼
==Ilmasto ja kasvillisuus==
Suomen Maantieteellinen Seura varusti opetusministeriön tuella suomalaisen retkikunnan tutkimaan Tulimaan maaperää ja etenkin alueen [[suo|soita]]. Retkikunnan johtajana toimi suotutkija [[Väinö Auer]], [[geologia|geologina]] tohtori [[Ernst Håkan Kranck]], kasvitieteilijänä Pohjois-Suomen Laidun- ja Nurmiviljelysyhdistyksen johtaja Heikki Roivainen ja Auerin assistenttina ylioppilas [[Esa Hyyppä]]. Matka alkoi [[Hampuri]]sta 22. syyskuuta 1928 ja 4. joulukuuta 1928 retkikunta rantautui Tulimaahan. Retkikunta suoritti arvokkaita tutkimuksia Tulimaan soista, maaperästä ja kasvillisuudesta. Retkikunta kotiutui Suomeen 1929. Väinö Auer laati matkasta kirjan Tulimaata tutkimassa, joka on monissa seikoissa varsin perusteellinen, mutta eräissä, esimerkiksi päivämäärissä ja tutkimustulosten selvittelyssä, varsin epämääräinen.▼
Tulimaan ilmasto on kesällä viileä ja talvella kylmä. Vuotuinen sademäärä vaihtelee alueittain 4 600 millimetristä 500 millimetriin. Etelässä ja lännessä kasvaa sammalta ja kitukasvuisia puita. Pääsaaren keskiosissa kasvaa kesävihantia pyökkimetsiä ja pohjoisessa ruohikkoa.<ref name="eb" />
==Asutus ja elinkeinot==
Saarten pääelinkeinot ovat öljy, maakaasu, lammastalous ja ekoturismi.
Saarlla on huonot tieyhteydet, eikä rautateitä ole. Tärkeimmistä asutuskeskuksista on lento- ja laivayhteydet Chileen ja Argentiinaan.<ref name="eb" />
Chilen hallinnoimalla puolella sijaitseva [[Puerto Williams]] on maailman eteläisin kaupunki.
Tulimaassa asui ainakin 4 eri intiaanikansaa: [[onat]], haushit, [[yahganit]] ja [[alacalufit]]. Onat asuivat pääsaaren Isla Grande de Tierra del Fuegon sisäosissa ja elivät pääasiassa [[guanako]]ita metsästämällä. Muut kansat asuivat rannikolla ja liikkuivat [[kala]]n- ja [[hylje|hylkeenpyynnissä]] [[kanootti|kanooteilla]]. Eurooppalaisten asutettua Tulimaan 1800-luvun puolivälissä intiaanit alistettiin valtaväestöön ja reservaatteihin. Kapinoivat intiaanit tapettiin. Vieraiden mukana saapui [[isorokko]] ja muita [[virus]]tauteja, jotka surmasivat valtaosan intiaaneista, joita arvioidaan olleen tuhansia, mutta 1900-luvun alussa enää satoja. Nykyään puhdasverisiä Tulimaan intiaaneja lienee jäljellä vain muutamia.
== Tutkimuksen historiaa ==
▲Ensimmäisenä eurooppalaisena Tulimaan näki [[portugali]]lainen [[Fernão de Magalhães]] marraskuussa
▲Englantilainen amiraali [[John Narborough]] oli ensimmäinen, jonka retkikunta 1670 tutki Tulimaan asukkaita, eläimistöä ja kasvillisuutta. Hän myös laati ensimmäisen kelvollisen kartan Magalhãesinsalmesta. [[James Cook]]in retkikunta suoritti varsin perusteellisia tutkimuksia Tulimaan itärannikolla 1768–1771. Vielä silloin paikallisia intiaaneja verrattiin eläimiin. 1800-luvun alkupuolella englantilaiset lähettivät Tulimaahan useitakin tutkimusretkikuntia. 1830 kapteeni [[Robert FitzRoy]]n johtama retkikunta [[HMS Beagle (1820)|''HMS Beaglellä'']], mukanaan [[Charles Darwin]], tutki tarkoin Tulimaan lounaissaaristoa. 1866 aloittivat englantilaiset alueen perusteellisen kartoittamisen. Myös [[italia]]laiset ja [[ranska]]laiset osallistuivat ansiokkaasti Tulimaan tutkimiseen. [[Ruotsi|Ruotsalaisten]] Nordenskjöldin (1895) ja Skottsbergin (1904–1905) retkikunnat on myös mainittava, erittäinkin Nordenskjöldin retkikunnan mukana olleen [[kasvitiede|kasvitieteilijän]] Dusénin erittäin ansiokkaan kasvillisuustutkimuksen ansiosta.
▲Suomen Maantieteellinen Seura varusti opetusministeriön tuella suomalaisen retkikunnan tutkimaan Tulimaan maaperää ja etenkin alueen [[suo|soita]]. Retkikunnan johtajana toimi suotutkija [[Väinö Auer]], [[geologia|geologina]] tohtori [[Ernst Håkan Kranck]], kasvitieteilijänä Pohjois-Suomen Laidun- ja Nurmiviljelysyhdistyksen johtaja Heikki Roivainen ja Auerin assistenttina ylioppilas [[Esa Hyyppä]]. Matka alkoi [[Hampuri]]sta 22. syyskuuta 1928 ja 4. joulukuuta 1928 retkikunta rantautui Tulimaahan. Retkikunta suoritti arvokkaita tutkimuksia Tulimaan soista, maaperästä ja kasvillisuudesta. Retkikunta kotiutui Suomeen 1929. Väinö Auer laati matkasta kirjan Tulimaata tutkimassa, joka on monissa seikoissa varsin perusteellinen, mutta eräissä, esimerkiksi päivämäärissä ja tutkimustulosten selvittelyssä, varsin epämääräinen.<ref>Auer, Väinö 1929: Tulimaata tutkimassa. - Otava. Helsinki.</ref>
== Lähteet ==
{{viitteet}}
{{Commonscat|Tierra del Fuego}}
| |||