Ero sivun ”Aleksandr Puškin” versioiden välillä

Ossip Abramovitš Gannibalin isä, Puškinin isoisoisä, oli Abram Petrovitš Gannibal (1696–1781), afrikkalainen paašipoika, jonka [[Pietari I Suuri]] kasvatti. Abram kirjoitti kirjeessä keisarinna Elisabetille, Pietari I Suuren tyttärelle, tulevansa "Lagon"-nimisestä kaupungista. Venäläiset elämänkertakirjailijat ovat päätelleet Lagonin olevan Etiopiassa, jossa oli ortodoksikristittyjä yhteisöjä. [[Vladimir Nabokov]] esitti vakavia epäilyjä tästä etiopialaisteoriasta tutkiessaan Jevgeni Oneginia. Vuonna 1995 Dieudonné Gnammankou hamotteli vahvan perusteen, että Lagon oli kaupunki [[Tšadjärvi|Tšadjärven]] eteläosassa, nykyisessä pohjoisPohjois-Kamerunissa. Kuitenkaan kummallekaan teorialle ei ole ratkaisevia todisteita. Opiskeltuaan Ranskassa sotilasinsinööriksi<!--military engineer, onko oikein, vai pitääkö olla joku pioneeri -->, Abram Gannibalista tuli Räävelin kuvernööri ja myöhemmin ''Général en Chef'' (kolmanneksi korkein sotilasarvo) merilinnoitusten ja kanaalien rakentamisessa.

[[File:Анна Петровна Керн.jpg|left|thumb|Puškinin vihitty rakastajarrakastajatar, [[Anna Petrovna Kern]], jolle hän kirjoitti kuuluisimman venäjänkielisen rakkausrunon.]]

Vuonna 1831, aikana joilloinjolloin Puškinin kirjallinen vaikutus kasvoi, hän tapasi toisen venäläisen varhaisen kirjailijan, [[Nikolai Gogol]]in. Luettuaan Gogolin vuosien 1831-1832 novellit ’’Dikankan iltoja’’, Puškin tuki häntä kriittisesti ja esitti joitain Gogolin kuuluisimpia novelleja vuonna 1836 perustamassaan lehdessä ’’Aikalainen’’. Puškin ja hänen vaimonsa Natalja Gontšarova tulivat säännöllisiksi vieraiksi hovipiireissä. Pitkällisen empimisen jälkeen Natalja hyväksyi Puškinin kosinnan huhtikuussa 1830 saadessaan takeet, ettei tsaristisella hallinnolla ollut aikomuksia vainota vapaamielistä runoilijaa. He kihlautuivat virallisesti 6. toukokuuta 1830 ja lähettivät hääkutsut. Häitä siirrettiin vuodella puhjenneen koleraepidemian ja muiden vaikeuksien vuoksi. Avioliitto solmittiin 18. helmikuuta 1831 (vanhaa lukua) Isossa taivaaseenastumisen kirkossa Moskovan Bolšaja Nikitskaja –kadulla. Kun tsaari myönsi Puškinille alimman hovivirkanimikkeen, runoilija raivostui, koska koki tsaarin yrittävän nöyryyttää häntä antamalla ymmärtää, että Puškin oli hyväksytty hoviin ei hänen omien ansioidensa vuoksi, vaan että hänen vaimonsa (jolla oli monia ihailijoita tsaari mukaan lukien) voisi osallistua hovin tanssiaisiin.

Vuonna 1837 Puškin oli vajoamassa yhä syvempiin ja syvempiin velkoihin ja hän kohtasi juoruja, että hänen vaimonsa oli aloittanut rakkausjutun. Vastauksena Puškin haastoi Nataljan väitetyn rakastajan, oman lankonsa – siitäkin huolimatta, että tämä oli 10. tammikuuta 1837 nainut Natalian sisaren Jekaterina Gontšarovan Georges – d’Anthèsin kaksintaisteluun, joka käytiin 10. helmikuuta 1837 ja jossa molemmat haavoittautuivathaavoittuivat. Luoti osui pernaan ja Puškin kuoli kaksi päivää myöhemmin. Kaksintaistelu oli Venäjällä laitonta, ja Anthès vangittiin, mutta syytteistä häntä vastaan luovuttiin. Puškinin viimeinen koti on nyt hänen kotimuseonsa.