Ero sivun ”Vanhankaupunginkoski” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

Inline

Versio 12. toukokuuta 2015 kello 21.30

Vanhankaupunginkoski on kulttuurihistoriallisesti merkittävä koski Vantaanjoen suussa Helsingin Vanhankaupunginlahden pohjukassa. Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski, jonka ääreen Helsinki perustettiin. Koski sijaitsee Koskelan kaupunginosassa. Koski jakautuu itähaaraan ja länsihaaraan. Suurin osa koskesta on patoaltaan alla.

Historiaa

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjokisuuhun 12.6.1550 vanhan Koskelan kylän paikalle. Vantaanjoen länsi-ja itähaaran väliselle saarelle perustettiin Kuninkaankartano vuonna 1551. Jatkuvien tulvien vuoksi Pietari Brahe siirsi Helsingin hallinnollisen keskustan Vironniemelle vuonna 1640.

Helsinki vuonna 1645

Vanhankaupunginkoskessa on ollut vuosisatojen kuluessa erilaisia myllyjä ja patoja, joista viimeisin pato on rakennettu vuonna 1876. ^[1] Padon yhteydessä on vesivoimalaitos teholtaan 0,2 MW. Siinä oli Helsingin vedenpuhdistamo, joka otti raakaveden Vantaanjoesta, puhdisti sen ja pumppasi Alppilan vesitorniin kosken vedestä saadulla sähköenergialla. Vesilaitos rakensi toiminnan laajetessa useita rakennuksia, jotka jäivät kuitenkin tyhjiksi vedenkäsittelyn loppuessa siellä vuonna 1972. Niihin tiloihin on perustettu Tekniikan museo.

Virkistyskäyttö

Kuninkaankartanonsaaressa toimii Tekniikan museo Helsingin Veden entisissä tiloissa ^[2]. Vesilaitoksen rakennukset ovat osa Helsingin 1800-luvun teollista perintöä, vaikka niiden käyttötarkoitus on ehtinyt jo muuttua ihan toisenlaiseksi alkuperäisestä.

Retki- tai kuntomelontaan sopivia joenosuuksia ovat kosken yläjuoksulla esimerkiksi Keravan kartanon ja Tikkurilankosken väli (17 km) tai alajuoksulla molempiin suuntiin melottava osuus (13 km) Vanhankaupunginkosken ja Tikkurilankosken välillä.

Vantaanjoen vaelluskalakanta on aina kärsinyt padosta, koska vaelluskalojen luonnollinen kulku jokea pitkin loppui vuonna 1876 padon valmistumiseen. Itähaaraan on tehty kaksikin eri kalatietä, jotka molemmat toimivat huonosti. Nykyistä itähaaran kalatietä pääsevät nousemaan lähinnä vain voimakkaimmat vaelluskalat eli meritaimen ja nahkiainen. Useimmat vaelluskalat yrittävät länsihaarasta ylöspäin, mutta pato estää niiden nousun. Tämän vuoksi Jasper Pääkkönen ja Jukka Relander perustivat lokakuussa 2014 Vapautetaan Vanhankaupunginkoski-sivun Facebookiin, jonka tarkoituksena on saada länsihaaran pato purettua, jotta vaelluskalat pääsisivät vapaasti nousemaan mereltä Vantaanjoelle sekä auttaisi Vantaanjoen vesistöä palautumaan lähelle muiden vapaana virtaavien jokien ekosysteemiä. Länsihaaran padon purkaminen auttaisi huomattavasti meritaimenen, lohen, toutaimen, vimman sekä nahkiaisen paluuta takaisin Vantaanjokeen. Myös ankerias hyötyisi tästä, koska nykyään merivaelluksille lähteviä ankeriaita tuhoutuu vesivoimalaitoksen turbiineihin.

Vantaanjoen vesistöä on kunnostettu hyvin paljon viimeisen 20 vuoden aikana entisestä likaviemäriksi nykyiseksi Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi ^[3]. Jätevesipäästöt ovat hyvin paljon vähentyneet ja vaelluskaloille sopivia kutualueita on varsin paljon jo kunnostettu ympäri Vantaanjokivesistöä. Kutualueita voisi olla jopa 300 km matkalla eri joissa ja puroissa. Näitä kunnostustöitä ovat tehneet Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) sekä SKES ^[4].

Vantaanjoen ja Helsingin kehittämisestä kiinnostuneet kaupunkilaiset ovat toimineet niin aktiivisesti, että kaupunginvaltuutettu Jukka Relanderin lokakuussa 2014 esitys padon purkamisesta on edennyt niin pitkälle, että eri lautakuntien selvitysten pohjalta Helsingin kaupunginhallitus teki 11.5.2015 päätöksen ruveta tosissaan selvittämään padon purkamisen vaikutuksia ympäristöön sekä Vantaanjoen tilaan ^[5].

Lähteet

Aiheesta muualla

[1] Voimalamuseo

[2] Tekniikan museo

[3] Vantaanjokeen nousi isoja taimenia kutemaan

[4] Virtavesien hoitoyhdistyksen esitelmä Vantaanjoen tilasta

[5] Padon purkamista ruvetaan selvittämään

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]