Ero sivun ”Suhdannevaihtelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
→Suhdannevaihtelun hallinta: shokki->šokki |
||
Rivi 7:
[[Taloustiede|Taloustieteen]] näkökulmasta suhdannevaihtelu on hankala ilmiö, koska se edellyttää toimien vaikutusten arviointia kaikilla talouden sektoreilla. 1930-luvulta aina 1970-luvulle asti ajateltiin yleisesti, että [[keynesiläisyys|keynesiläinen]] talousteoria tarjoaa selkeän perustan talouspolitiikalle. 1970-luvulla muut [[makrotaloustiede|makrotaloustieteen]] edustajat alkoivat kasvavassa määrin kritisoida keynesiläistä teoriaa johtuen muun muassa öljyn hinnan äkillisen nousun aiheuttamasta stagflaatiosta (taantuman ja voimakkaan inflaation samanaikaisuus taloudessa). Näistä kriitikoista joita myöhemmin alettiin kutsua ns. monetaristeiksi, tunnetuimpia ovat [[monetarismi|monetaristeja]] edustanut [[Milton Friedman]] sekä [[mikrotaloustiede|mikrotaloudellisia]] perusteita ja rationaalisia odotuksia korostanut [[Robert Lucas Jr]]. Nykyään makrotaloustieteen valtavirta on yhdistelmä sekä uusklassista että keynesiläistä taloustiedettä. Tämä tarkoittaa sitä, että lyhyellä aikavälillä korostetaan talouden elvyttämisen ja suhdanteiden tasoittamisen tärkeyttä, joka tapahtuu valtion menoja ja investointeja lisäämällä tai verotusta alentamalla, kun taas pitkällä aikavälillä (yli viisi vuotta) painopiste on talouskasvun edistämisessä muun muassa panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja alentamalla työn verotusta sekä edistämällä yritystoiminnan edellytyksiä (byrokratian vähentäminen).
Uudempaa tutkimusta edustaa muun muassa uuskeynesiläinen taloustiede sekä niin sanottu Real business cycle -teoria. Uuskeynesiläinen teoria lähtee malleissaan mikrotaloudellisista perusteista, mutta painottaa hinta- ja palkkajäykkyyksien merkitystä. Nämä jäykkyydet tarkoittavat sitä, että muun muassa työehtosopimusneuvottelut ja hintojen tarkistukset tehdään tietyin määräajoin. Vaikka nämä jäykkyydet olisivatkin pieniä, voivat ne uuskeynesiläisten mukaan silti selittää talouden lyhyen aikavälin vaihtelua. Real business cycle -teoria lähtee taas siitä, että satunnaiset
Taloustieteessä on myös koulukuntia, joilla on valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. [[Itävaltalainen taloustiede]] ei usko, että suhdannevaihtelut kuuluvat [[vapaat markkinat|vapaaseen markkinatalouteen]]. Seuraten [[Ludwig von Mises]]tä he pitävät korkotason säätelyä keinotekoisena rahan [[hinta|hinnan]] säätelynä, mikä kuuluu [[suunnitelmatalous|suunnitelmatalouteen]]. Tämä taas haittaa markkinoiden hintamekanismin toimintaa ja johtaa suhdannevaihteluun. Nousukaudella löysän rahapolitiikan takia korkotaso on matalampi kuin luonnollinen korkotaso, jolloin ihmiset kuvittelevat resurssien olevan suurempia kuin ne todellisuudessa ovat, säästävät liian vähän, pankit myöntävät luottoja vääriin kohteisiin ja sijoittajat investoivat vääriin kohteisiin. Syntyy kupla, joka väistämättä puhkeaa. Rahapoliittisella elvytyksellä vain pidennetään kuplaa ja pahennetaan tilannetta.
| |||