Ero sivun ”Suomen Akatemia” versioiden välillä

'''Suomen Akatemia''' (lyhenne SA<ref name=kotus>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 | Nimeke = Lyhenneluettelo | Ajankohta = 20.12.2013 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 9.1.2014}}</ref>) on [[Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö]]n hallinnonalaan kuuluva tutkimusrahoituksen ja tiedepolitiikan asiantuntijaorganisaatio.

[[Suomen tasavallan presidentti|Tasavallan presidentti]] myöntää Suomen Akatemian esityksestä tieteen [[Akateemikko|akateemikon]] arvonimen ansioituneelle suomalaiselle tai ulkomaalaiselle tieteenharjoittajalle. Suomalaisia tieteen akateemikkoja voi olla yhtä aikaa 16, ulkomaisten määrää ei ole rajoitettu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Organisaatio_/Akateemikot/ | Nimeke = Akateemikot | Julkaisija = Suomen Akatemia | Viitattu = 25.2.2015}}</ref>

Toimikunnat päättävät tutkimuksen rahoituksesta omilla toimialoillaan ja toimivat asiantuntijoina tiedepoliittisissa kysymyksissä.

Ensimmäinen laki Suomen Akatemiasta säädettiin 20. tammikuuta 1939,<ref name=Kronikka>{{kirjaviite | Tekijä = Jorma O. Tiainen ym. | Nimeke = Vuosisatamme kronikka | Sivut = 158–159 | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 1986 | Tunniste = ISBN 951-20-2893-X}}</ref> mutta se ei tullut koskaan voimaan. Sen mukaan akateemiaanakatemiaan olisi kuulunut kuusi tasavallan presidentin valtioneuvoston esityksestä nimittämää [[akateemikko]]a.<ref name=Kronikka /> [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] vuoksi lain voimaantuloa lykättiin useamman kerran, ja vuonna 1942 säädettiin, että sen piti tulla voimaan vuoden 1950 alussa.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä= Tiitta, Allan| Nimike= Suomen Akatemian historia I: 1948-1969: Huippuyksilöitä ja Toimikuntia| Julkaisija= Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura julkaisu n:o 763 | Sivu = 37 | Vuosi= 2004 | Tunniste= ISBN 951-746-606-4}}</ref>

Esikuvina Suomen akatemialle olivat ulkomaiset akatemiat kuten [[Neuvostoliiton tiedeakatemia]] ja erityisesti Ranskassa 1700-luvulta saakka toiminut [[Institut de France]].<ref name=aloite /> Aloite aiheutti eduskunnassa runsaasti kiistelyä. Varsinkin [[SKDL]] vastusti Akatemian perustamista, sillä kommunistit pelkäsivät, että akateemikoisksiakateemikoiksi nimitettäisiin vanhoja kulttuurin johtohahmoja, joita he pitivät [[Natsi-Saksa]]n myötäilijöinä ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] vastustajina.<ref>Suomen Akatemian historia, s. 52</ref> Silloinen opetusministeri [[Eino Kilpi]] taas piti monia muita sivistystoimen hankkeita silloisissa oloissa kiireellisempinä.<ref>Suomen Akatemian historia, s. 55</ref> Eduskunta kuitenkin hyväksyi aloitteen ja laki vahvistettiin vuonna 1947.<ref>Valtiopäivät 1947, pöytäkirjat</ref>

Tämän lain mukainen Suomen Akatemia, niin sanottu ''vanha akatemia'' aloitti toimintansa huhtikuussa 1948. Sen tarkoituksena oli korkeimman hengenviljelyn edistäminen Suomessa.<ref name=UusiTieto>{{kirjaviite | Nimeke = Uusi tietosanakirja, 19. osa (SPE-SUO) | Sivu = 420-421 | Luku = Suomen Akatemia | Julkaisija = Tietosanakirja Oy | Vuosi = 1965}}</ref> Siinä oli 12 [[akateemikko|akateemikon]] virkaa, joiden haltijoista neljän tuli edustaa [[luonnontieteet|luonnontieteitä]], kolmen [[humanistiset tieteet|humanistisia tieteitä]] ja kolmen taiteita. Loput kaksi virkaa olivat alaltaan vaihtuvia.<ref name=UusiTieto /><ref>Suomen Akatemian historia, s. 71</ref> Täysilukuinen akatemia oli kuitenkin vain vuosina 1955–1964; aina muulloin oli osa akateemikon viroista avoinna.<ref>Suomen Akatemian historia, s. 678</ref> Akateemikot nimitti [[tasavallan presidentti]] erityisen ''akatemialautakunnan'' esityksestä, johon valitsivat edustajansa [[Helsingin yliopisto]], [[Turun yliopisto]], [[Åbo Akademi]], [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu]] ja eräät tiede- ja kulttuurijärjestöt. Akateemikkojen [[eroamisikä]] oli 70 vuotta.<ref name=UusiTieto />

Akateemikkojen tehtävänä oli oman alansa kaikinpuolinen edistäminen, muoremmannuoremman tutkija- ja taiteilijapolven opastus ja ennen kaikkea oma luova työ.<ref name=UusiTieto /> Tarkoituksena oli erityisesti, että kaikkein etevimmät tiedemiehet voisivat keskittyä tutkimustyöhön sen sijaan, että heidän olisi yliopiston [[professori|professoreina]] toimiessaan käytettävä runsaasti aikaa ja voimia muun muassa [[luento]]ihin ja niiden valmisteluihin, kokeiden, [[pro gradu]] -töiden ja [[väitöskirja|väitöskirjojen]] tarkastamiseen sekä hallinnollisiin tehtäviin.<ref name=aloite /> Yhteisönä akatemialla ei ollut lakisääteisiä tehtäviä, mutta se teki aloitteet muun muassa [[Valtion tieteelliset toimikunnat|valtion tieteellisten toimikuntien]], [[tieteen ministeriöneuvosto]]n ja [[Atomienergianeuvosto]]n perustamiseksi.<ref name=UusiTieto />

Presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] herätti valtioneuvoston istunnossa joulukuussa 1964 kysymyksen Suomen Akatemiaa koskevan lain kumoamisesta, jolloin sille myönnetyt varat olisi voitu myöntää tarkoituksenmukaisemnintarkoituksenmukaisemmin tieteellisen tutkimuksen ja luovan työn edistämiseksi.<ref name=UusiTieto /> Kysymys Suomen Akatemian lakkauttamisesta oli tämän jälkeen vireillä useiden vuosien ajan, eikä siihen enää vuoden 1965 jälkeen nimitetty uusia akateemikkoja.<ref name=Fokus />

Vuoden 1970 aluessaalussa tuli voimaan uusi laki tieteellisntieteellisen tutkimuksen järjestelystä.<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su) | Sivu = 3968 | Luku = Suomen Akatemia | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-01236-3}}</ref> Vuonna 1948 perustettu Suomen akatemia lakkautettiin, mutta silloiset akateemikot säilyttivät palkkaetunsa.<ref name=Fokus /> Samalla perustettiin opetusministeriön alainen, myös Suomen Akatemian nimellä tunnettu ''tieteen keskustoimikunta'' sekä joukko eri tieteenhaarojen toimikuntia.<ref name=Fokus /> Taidehallinto ei uuteen Suomen Akatemiaan enää kuulunut.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 492 | Luku = Suomen Akatemia | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref>

* Suomen Akatemian historia II, 1970–1988: Marita Pohls. Yhteiskunta ja tutkimus. SKS 2005