Ero sivun ”Tilannekomedia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit
→‎Studioyleisö: w taustanauruun kun sellainenkin tehtiin
Rivi 35:
 
===Studioyleisö===
Tilannekomedioissa usein kuuluva [[taustanauru]] on studioyleisön reaktiota esitykseen. Yleisö tarjoaa ohjelman tekijöille mahdollisuuden nähdä, mikä ohjelmassa naurattaa ja mikä ei. Ohjelmassa kuuluva naururaita tarjoaa myös omissa kodeissaan istuvalle, monimuotoiselle televisioyleisölle yhteisöllisen naurukokemuksen, joka televisiolähetyksestä normaalisti puuttuu toisin kuin esimerkiksi [[Stand up -komiikka|stand up]] -esityksestä, jonka oleellinen osa yhteisöllisyys on. Toisaalta naururaidassa ei koskaan kuulla yleisön arvostelua esitystä kohtaan, mitä elävässä komiikkaesityksessä voi usein tapahtua.<ref>Mills 2009, s. 14–17.</ref>
 
Tilannekomedioita arvostellaan joskus "purkitetun" eli nauhalta tulevan naurun käytöstä.<ref name="canned">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.theguardian.com/tv-and-radio/tvandradioblog/2013/aug/13/canned-laughter-critics-complaining | Nimeke ='Canned laughter' doesn't exist, so why complain about it? | Tekijä =Andrew Collins | Ajankohta =13.8.2013 | Julkaisija =The Guardian | Viitattu = 5.11.2013 }}</ref> Jo 1950-luvulla moniin tilannekomedioihin alettiin tarvittaessa lisäillä yhdysvaltalaisen [[Charley Douglass]]in kehittämän järjestelmän tuottamaa esiäänitettyä naurua. Myös moniin nykyajan tilannekomedioihin lisätään tarvittaessa nauhalta tulevaa naurua ja taputuksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.andheresthekicker.com/ex_ben_glenn.php | Nimeke =Canned Laughter: A History Reconstructed | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =andheresthekicker.com | Viitattu = 5.11.2013 }}</ref> Esimerkiksi uudelleen kuvatuissa kohtauksissa voidaan käyttää ensimmäisen oton aikana nauhoitettuja yleisön ääniä.<ref name="canned" /> Joidenkin alan edustajien mukaan purkkinaurun käyttö on kuitenkin harvinaista, sillä sellaiseen turvautuminen olisi osoitus esityksen epäonnistumisesta.<ref>Mills 2009, s. 102.</ref>