Ero sivun ”Kasvatus” versioiden välillä

'''Kasvatus''' on käsite, joka viittaa tavoitteelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on muuttaa [[yksilö]]n ominaisuuksia haluttujen päämäärien mukaisesti. Laajan näkemyksen mukaan kasvatus kattaa kaikki kasvattajan tahalliset ja tahattomat toiminnotteot, jotka vaikuttavat halutusti yksilön kehittymiseen. Suppeampi näkemys rajaa kasvatuksen tietoiseen vähintään kahden ihmisen vuorovaikutukseen.

Kasvatuksen käsite on ns. ryväskäsite. Se liittyy moniin lähikäsitteisiin kuten opetukseen, koulutukseen, harjoittamiseen ja sosiaalistamiseen sellaisella tavalla, etteieikä sitä voida kokonaan erottaa niistä. Esimerkiksi [[Ari Antikainen]] on tarkastellut kasvatuksen käsitettä, kysymällä, miksi meillä on kasvatusta. (1) Laajin antropologinen vastaus kuuluu: kasvatus liittää kasvatuksen ihmislajin kehitykseen. (2) Kasvatuksen suppea, psykologinen määritelmä määrittelee kasvatuksen kahden henkilön kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksena, tavoitteellisena toimintana, jolla pyritään ohjaamaan kasvatettavan persoonan kehittymistä. (3) Kasvatuksen sosiologinen määritelmä sijoittuu Antikaisen mukaan jonnekin laajan ja suppean määritelmänväliin. Siinä kasvatus on sosiaalistumista siihen kulttuuriin ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa ihminen elää. Kasvattajina eivät toimi yksin henkilöt yksilöinä vaan myös sosiaalisten rakenteiden ja instituutioiden edustajat. Kolmella tasolla tehty määrittely on mielenkiintoinen.

Kasvatustapahtumat on perusteltua jakaa päämääränsä perusteella kahtia: yhteisöllisiin ja yksilöllisiin. Yhteisöön kasvatuksen loogisena tuloksena on kasvu yhteiskunnallisesti toimintakykyiseksi yksilöksi. Yhteisöön sosiaalistunut ei toimi vain omaksi hyväkseen, vaan kokee velvollisuudekseen toimia myös jonkin laajemman kokonaisuuden hyväksi. Yhteisöön kasvatus liittyy näin sosialisaation käsitteeseen. Itseksi kasvatuksessa kasvattajan päämääränä on tukea lapsen yksilöitymistä, kasvua täydeksi itsekseen, tulemaan omaksi itsekseen. Itseksi kasvatuksen loogisena tuloksena on kasvu eheäksi kokonaispersoonallisuudeksi.

Peltonen on pohtinut tarkemmin kasvatuksen ja sosialisaation käsitteiden eroa. Hänen mukaansa sosialisaation käsitteen alaan kuuluviksi voitaisiinvoidaan mieltää sellainen toiminta, jossa kasvavat joutuvat välittömästi ja aidosti toimimaan suhteessa erilaisiin kulttuuris-yhteiskunnallisiin merkityssisältöihin (kulttuurin presentaation periaate), joita heillä on periaatteessa aina mahdollisuus muokata ja tulkita (sivistyksellinen periaate). Kasvatuksessa taas olision kyse varsinaisesti vasta silloin, kun aikuinen sukupolvi pyrkii systemaattisesti valikoimaan niitä kulttuuris-yhteiskunnallisia merkityssisältöjä, joiden kanssa kasvavat asetetaan vastakkain (kulttuurin representaation periaate). Lisäksi kasvatustoimintaa harjoittaessaan aikuinen sukupolvi pyrkii näiden sisältöjen avulla kehittämään kasvavien omaa, itsenäistä toimintaa tulevaisuutta silmällä pitäen.