Ero sivun ”Veikko Sippola (poliitikko)” versioiden välillä

'''Veikko Kalervo Sippola''' ([[18. kesäkuuta]] [[1909]] [[Helsinki]] – [[17. elokuuta]] [[1987]] [[Helsinki]])<ref name="KA">[http://83.145.206.185/Kansanarkisto/materiaali/ARKISTOT/648_54671906_78193756_SIPPOLAVEIKKO2.PDF Sippola, Veikko Kalervo] Kansan Arkisto. Viitattu 1.3.2015.</ref> oli suomalainen poliitikko, joka toimi aktiivisesti [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen kommunistisessa puolueessa]] ja muissa vasemmistolaisissa järjestöissä. Sippola vaikutti muun muassa [[Valpo#Valpo II, punainenPunainen Valpo|Valtiollisen poliisin]] valvontatoimiston päällikkönä 1945–1948 sekä SKP:n tiedustelutoiminnan johdossa.

Sippola syntyi työläisperheeseen Helsingissä.<ref name="ku1959">50 vuotta (Kansan Uutiset 18.6.1959)</ref><ref name="ta1987">Eino Pekkarinen: Veikko Sippolan muistolle (Tiedonantaja 26.8.1987)</ref> [[Suomen sisällissota|Sisällissodassa]] Sippolat olivat aktiivisesti mukana [[punakaarti|punaisten]] sotatoimissa ja Veikon isä tuomittiin kapinasta 12 vuodeksi ja veli 6 vuodeksi vankeuteen.{{selvennä|Vankeuteen vai kuritushuoneeseen?}}<ref>Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 391.</ref> Niin sanottuun punaorpojen sukupolveen lukeutunut<ref>Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 140.</ref> vasemmistolaisen kodin poika meni itsekin mukaan työväenliikkeeseen jo varhain. Sippola aloitti [[Työväen järjestönuorten liitto|Työväen järjestönuorten liitossa]] 1920-luvun alussa ja vuonna 1927 hänet hyväksyttiin SKP:n jäseneksi.<ref name="ku1959"/>

Vapauduttuaan Sippola alkoi organisoida julkisen työväenliikkeen toimintaa. Loppuvuodesta 1944 hänet palkattiin SNS:[[Suomi–Neuvostoliitto-seura]]n toimitsijaksi ja hänet valittiin järjestön keskusjohtokuntaan.<ref>Kaisa Kinnunen: Suomi-Neuvostoliitto-Seuran historia 1944–1974 (Suomi-Venäjä-seura 1998), s. 77, 79.</ref> Seuraavana vuonna Sippola siirtyi vasemmiston kontrolloiman Valpon toimistopäälliköksi. "Punaisen" Valpon tultua lakkautetuksi Sippola sai siirron SKP:n keskuskomitean leipiin.<ref name="ta1987"/> Puheenjohtaja [[Aimo Aaltonen|Aimo Aaltosen]] suosiossa ollut luottomies sai tehtäväkseen arkaluontoisen ja vain pienen sisäpiirin tunteman tiedustelutoiminnan johtamisen kaaderiosastolla.<ref name="rentola1997">Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa (Otava 1997), s. 290–294.</ref> 1950-luvun puolivälissä Sippola kävi täydentämässä opintojaan Neuvostoliitossa.<ref name="ta1987"/><ref name="rentola1997"/> Ainakin osasyynä matkaan oli osallisuus SKP:n ympärillä Suomessa velloneissa vakoilujupakoissa.<ref name="leppänen153">Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 153–156.</ref>

Suomeen palattuaan Sippola nousi vuonna 1957 SKP:n kansainvälisen osaston johtajaksi. Samoihin aikoihin puolue organisoi uudelleen tiedustelutoimintaansa, ja Sippola valittiin salaisen valvontaelimen päälliköksi. Tehtävä käsitti sekä puolueen jäsenten valvonnan että poliittisten vastustajien urkinnan. Sippolaa avusti tehtävässä maanlaajuinen verkosto. 1960-luvun alkupuolella Sippolan toimintanimikkeeksi annettiin "henkilöasiain hoitaja".<ref name="leppänen153"/> Tiedustelutoiminta jatkui kuitenkin vielä 1960-luvun loppupuolella, jolloin SKP pyrki Sippolan johdolla saamaan tietoa muun muassa [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraateista]], [[äärioikeisto]]sta ja [[Marxilais-leniniläiset ryhmät|maolaisista]] sekä [[Suojelupoliisi]]n, sotilastiedustelun ja työnantajaliittojen toiminnasta.<ref>Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 116–118.</ref>

SKP:n puolueriidan puhjettua Sippola valitsi 1960-luvulla puolekseen [[Taistolaisuus|opposition]].<ref>Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa (Otava 1997), s. 297.</ref><ref name="leppänen153"/> Vuonna 1968 hänet siirrettiin kaaderiosastolta [[Kansan ArkistonArkisto]]n tehtäviin.<ref name="leppänen153"/> Eläkkeelle ollessaan Sippola oli aktiivinen varsinkin [[Sodan ja fasismin vastainen työ]] -järjestössä (SFT). Hän muun muassa edusti SFT:tä [[Kansainvälinen vastarintataistelijoiden liitto|Kansainvälisessä vastarintataistelijoiden liitossa]] (FIR).<ref name="ta1987"/> Sippola toimi myös [[Suomi–Romania-Seura]]n sihteerinä.<ref name="leppänen153"/>

==ViitteetLähteet==