Ero sivun ”Nigel Mansell” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
p →Williams: 1991–1992: typo |
||
Rivi 69:
Edellisen kauden osoituttua pettymykseksi, Mansell ilmoitti lopettavansa uransa. [[Frank Williams]] tarjosi kuitenkin rahakasta sopimusta,{{lähde}} jonka hän hyväksyi ja palasi entiselle työnantajalleen.
Williamsilla oli käyttössään tehokkaat [[Renault]]'n moottorit, ja Mansellin tallikaverina toimi [[Riccardo Patrese]]. Vaikka kauden ensimmäisessä kilpailussa näyttikin siltä, että Prost ja Senna taistelisivat jälleen keskenään mestaruudesta, Prostin ongelmaksi koitui Ferrarin epäluotettavuus. Näin Mansell nousi kamppailemaan mestaruudesta voitettuaan kesällä kolme peräkkäistä kilpailua. Epäonni vaivasi kuitenkin edelleen englantilaista, joka menetti viimeisetkin mestaruusmahdollisuutensa kauden
Kaudella 1992 asiat olivat kuitenkin toisella lailla. Williamsilla oli selvästi paras auto käytössään, ja se näkyi jo aikaisessa vaiheessa. Mansell voitti kauden alussa 5 ensimmäistä kilpailua peräkkäin ja oli kuudennessa toinen. Ainoa uhkaaja oli tallikaveri Patrese. Kaikkiaan Mansell voitti kauden aikana yhdeksän kilpailua, ajoi 14 paalupaikkaa ja keräsi 108 MM-pistettä, jotka säilyivät pitkään ennätyksinä (Michael Schumacher rikkoi piste-ennätyksen kaudella 2001 ja voittoennätyksen kaudella 2002. Sebastian Vettel rikkoi paalupaikkaennätyksen kaudella 2011). Ylivoimaisesta mestaruudesta kertoi se, että Mansell varmisti maailmanmestaruutensa jo elokuussa [[Unkarin Grand Prix 1992|Unkarin GP:ssä]], kun viisi kilpailua oli vielä ajamatta.
| |||