Ero sivun ”Eugen Schauman” versioiden välillä

Schauman joutui henkilökohtaiseen yhteenottoon venäläisen esivallan kanssa 18. huhtikuuta 1902 [[kutsuntalakko]]ihin liittyneen Helsingin kasakkamellakan yhteydessä. Tuhansia suomalaisia osallistui [[Senaatintori]]lla mielenosoituksiin [[Kaartin maneesi]]lla järjestettyjen kutsuntojen yllyttäminä ja [[Uudenmaan lääni]]n kuvernööri [[Mihail Kaigorodov]] lähetti [[kasakat]] hajottamaan mielenosoitusta. Schauman oli palannut työstänsä kotiinsa Koulukadulle, mutta lähti katsomaan mitä Senaatintorilla tapahtui. Muutaman kasakan ryhmä tuli Schaumania vastaan Hallituskadulla, ahdisti hänet seinää vasten ja alkoi hakata häntä piiskoillaan päähän. Yksi [[kasakka|kasakoista]] hamusi jo sapeliansa, jolloin Schauman otti puukkonsa ja löi häntä rintaan. Puukko vääntyi sen osuttua univormun metalliseen osaan. Kasakka suistui hevosen selästä ja Schauman pakeni yliopiston kemian laboratorion porraskäytävään. Erään silminnäkijän mukaan hän tärisi kiukusta.<ref>Zetterberg 1986, s. 189–191.</ref>

 

Venäläisten sortotoimien tiukennuttua Eugen Schauman samoin kuin passiivisen vastarinnan maanalainen organisaatio [[Kagaali]] katsoivat vuonna 1903, että olisi siirryttävä voimakkaampiin taistelukeinoihin. Bobrikov oli kasakkamellakan jälkeen vakuuttunut, että Suomessa oli meneillään ''kramola'' eli salainen kapina. Tämän takia hän sai diktaattorin valtaoikeudet, kun [[tsaari]] sääti hänelle niin sanotun [[Diktatuuriasetus|diktatuuriasetuksen]] vuonna 1902. Passiivinen vastarinta ei enää purrut: Esimerkiksi vuonna 1902 suomalaisille pakollisiksi tulleet Venäjän armeijan kutsunnat oli jättänyt väliin yli puolet ikäluokasta. Keväällä 1903 kutsuntalakko ei enää tehonnut yhtä paljon, ja vain 22 prosenttia jätti tulematta. ”Hätävarjelu” eli salamurhat hyväksyttiin uudeksi toimintatavaksi voimistuvaa venäläistämistä vastaan. Tuolloin oli moni kagaalin johtohenkilöistä jo karkotettu maanpakoon. Aluksi päätettiin iskeä suomalaisia venäläismielisiä myöntyväisyyspoliitikkoja vastaan, mutta pian aktivistit, kagaali ja Schauman totesivat, että voimakkainta olisi iskeä itse sortopolitiikan johtajana ja päätoteuttajana pidettyä kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]]ia vastaan.<ref name="MRM"/>