Ero sivun ”Anton Bruckner” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
|||
Rivi 44:
Brucknerin musiikkia suosivat 1900-luvulla monet tunnetuimmista kapellimestareista, kuten [[Herbert von Karajan]], [[Wilhelm Furtwängler]], [[Sergiu Celibidache]], [[Eugen Jochum]] ja [[Günter Wand]]. Brucknerin sinfonioita otetaan varsin usein konserttiohjelmistoon. Tunnetun [[Gramophone]]-lehden perusteosten listaan ("suggested basic library") on valittu Brucknerilta neljäs, viides, kahdeksas ja yhdeksäs sinfonia sekä motetit.{{lähde}}
[[Natsi-Saksa]] käytti Brucknerin musiikkia [[propaganda]]tarkoituksissa. Koska Bruckner ei ollut elävä säveltäjä, voitiin hänen töitään käyttää hyödyksi pelkäämättä säveltäjän vastalauseita. Bruckner ja [[Adolf Hitler]] olivat molemmat kotoisin [[Ylä-Itävalta|Ylä-Itävallasta]].<ref>http://holocaustmusic.ort.org/politics-and-propaganda/third-reich/bruckner-anton/</ref> Lisäksi molemmat ihailivat Wagneria. Nämä seikat ilmeisesti lisäsivät Hitlerin kiinnostusta Bruckneria kohtaan. Brucknerin [[uskonnollisuus]] oli kuitenkin piirre, joka ei sopinut yhteen natsien tarkoitusten kanssa, ja siksi säveltäjän tätä puolta vähäteltiin. Niinpä Herbert von Karajanin ei sallittu johtaa Brucknerin motetteja konsertissa, jossa esitettiin Brucknerin viides sinfonia. Seitsemännen sinfonian hidasta osaa soitettiin Saksan radiossa, kun Hitlerin kuolemasta kerrottiin. Brucknerin musiikin "natsiyhteydestä" ei ole kuitenkaan nykyään haittaa hänen maineelleen säveltäjänä, koska kukaan ei voi väittää, että Brucknerin ajattelulla – aivan toisin kuin erityisesti Wagnerin – tai musiikilla olisi ollut jotain tekemistä natsismin kanssa.
1900-luvun alkupuolella Brucknerin musiikki kärsi myös äänitystekniikan rajoituksista, koska pitkiä teoksia oli hankala saada mahtumaan äänilevyille. [[Vinyylilevy|LP-levyjen]] ja myöhemmin [[CD-levy]]jen aikana asia on kuitenkin korjaantunut. Brucknerin sinfonioista kaikki mahtuvat yhdelle CD-levylle lukuun ottamatta viidennen ja kahdeksannen sinfonian hitaimpia levytyksiä (joskin näidenkin teosten levytysten keskipituus on alle kahdeksankymmenen minuutin), sekä yhdeksännen sinfonian täydennettyä versiota.
| |||