Ero sivun ”Haymarketin tapaus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Gopase+f siirsi sivun Haymarketin verilöyly uudelle nimelle Haymarketin tapaus: siirto keskustelun perusteella |
kh +fix +neutraalimmaksi +parempaa käännöstä |
||
Rivi 1:
{{lupaava artikkeli -ehdotus}}
[[File:Haymarketnewspaper.jpg|thumb|Haymarketin kokouksen kaksikielinen lentolehtinen.]]
'''Haymarketin
== Taustaa ==
== Ensimmäiset mielenosoitukset ==
Rivi 10:
Kahdeksan tunnin työaikaa vaativan liikkeen johtohahmoksi nousi Chicagossa sanomalehtimies [[Albert Parsons]], aikaisemmin [[Republikaanit|republikaaneissa]] ja [[Sosialidemokratia|sosialidemokraateissa]] vaikuttanut anarkisti. Merkittävässä asemassa oli myös Parsonsin toimittajana työskennellyt puoliso [[Lucy Parsons]]. Lauantaina 1. toukokuuta 1886 he johtivat yli 80 000 osallistujan marssia läpi kaupungin pääkadun Michigan Avenuen. Osa työnantajista suostui allekirjoittamaan vaatimukset jo tämän ensimmäisen mielenosoituksen jälkeen. Seuraavana päivänä Albert Parsons matkusti mielenosoitukseen [[Ohio]]n [[Cincinnati]]in ja Lucy Parsons puolestaan osallistui Chicagossa järjestettyyn 35 000 osallistujan marssiin.<ref name=adelman/>
Maanantaina 3. toukokuuta oli jälleen työpäivä, mutta viikonlopun mielenosoitukset laajenivat Chicagossa nyt yli 400 000 työläisen lakoksi, joka pysäytti kaupungin teollisen tuotannon käytännössä kokonaan. Illalla Chicagossa järjestettiin puutavaranlastaajien radikaalin Lumber Shovers’ Union -ammattiliiton 6 000 hengen joukkokokous, johon liittyi myös 500 viereisen [[International Harvester|McCormickin]] puimuritehtaan lakossa olevaa työntekijää. Tilaisuudessa puhui saksalaissyntyinen anarkisti [[August Spies]], joka oli saksankielisen ''[[Arbeiter-Zeitung (Chicago)|Chicagoer Arbeiter-Zeitung]]'' -sanomalehden päätoimittaja. Häneen puheensa aikana syntyi pieni välikohtaus, kun kokouksen osanottajat eivät päästäneet McCormickin työnjohtajia ja lakkorikkureita poistumaan tehtaan alueelta, vaan pakottivat heidät takaisin laitoksen porttien sisäpuolelle. Pian paikalle saapui 200 poliisia, jotka pampuin ja revolverein varustautuneina hyökkäsivät
== Haymarketin tapahtumat ==
[[File:HaymarketMartyrs.jpg|thumb|Seitsemän kuolemantuomion saanutta "Haymarketin marttyyria".]]
Haymarketin mielenosoitukseen odotettiin saapuvaksi noin 20 000 ihmistä, mutta lopulta paikalle ilmestyi vain vajaat 3 000.<ref name=adelman/> Parsonsin ja Spiesin ohella puoli kahdeksalta illalla alkaneessa tilaisuudessa puhui myös kolmas anarkisti, englantilaissyntyinen [[Metodismi|metodistipastori]] [[Samuel Fielden]]. Alkuvaiheessa paikalla oli lisäksi pormestari Harrison, joka totesi mielensosoituksen rauhalliseksi ja kehotti poliisijohtajaa vapauttamaan läheiselle poliisiasemalle tilaisuutta varten kootut joukot. Kokouksen jatkuessa alkoi sade, jonka vuoksi Parsonsin pariskunta siirtyi lapsineen läheiselle työväentalolle. Kellon lähentyessä kymmentä tapahtuma oli jo lähes ohitse, eikä paikalla rankkasateessa ollut enää kuin parisataa henkeä.<ref name=libcom/> Torille
Pommin räjäyttäjää ei koskaan
== Oikeudenkäynti ==
Lukuisten pidätettyjen joukosta asetettiin lopulta syytteeseen kahdeksan miestä, jotka kaikki olivat anarkisteja. Parsonsin, Spiesin ja Fieldenin lisäksi oikeuteen joutuivat ''Chicagoer Arbeiter-Zeitungin'' toimituksessa työskennelleet latoja [[Adolph Fischer]] ja apulaispäätoimittaja [[Michael Schwab]], sekä niin ikään lehden palveluksessa ollut [[Oscar Neebe]]. Syytteeseen joutuivat myös pommin valmistajaksi väitetty puuseppä [[Louis Lingg]] ja anarkistisen [[International Working People’s Association]] -ammattiliiton aktiiveihin lukeutunut [[George Engel]]. Albert Parsons ei ollut alun perin pidätettyjen joukossa, mutta hän antautui vapaaehtoisesti solidaarisuudenosoituksena tovereitaan kohtaan.<ref name=autobiography>[http://law2.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/haymarket/autobiography1.html The Autobiography of Albert Parsons (1887)] University of Missouri-Kansas City. Viitattu 2.1.2015.</ref> Syytetyistä ainoastaan Spies ja Fielden olivat torilla pommin räjähtäessä ja hekin todistettavasti puhujalavalla. Fischer ja Parsons olivat Zepf’s Hallin työväentalolla oluella, Engel kotonaan pelaamassa korttia ja Schwab puolestaan puhumassa toisessa lakkotilaisuudessa.<ref name=adelman/>
Kesäkuun 21. päivänä alkanut oikeudenkäynti oli alusta lähtien täysin puolueellinen. Valamiehistöä ei muodostettu normaaliin tapaan arpomalla, vaan heidät valitsi syyttäjän nimittämä edustaja, jonka kerrottiin jo ennen oikeudenkäynnin alkua sanoneen pitävänsä
Oikeudenkäynnissä tuli selvästi ilmi, että vain kolme syytetyistä oli ylipäätään ollut kyseisenä iltana tapahtumapaikalla. Ei myöskään esitetty minkäänlaisia todisteita, että yksikään heistä olisi heittänyt pommia tai olisi millään muullakaan tapaa ollut tekemisissä sen kanssa. Kokouksessa pidettyjä puheitakaan ei pystytty osoittamaan väkivaltaa lietsoviksi, jopa todistajana kuultu pormestari Harrison kutsui niitä hillityiksi. Syyttäjänä toiminut Julius Grinnell ilmaisi päätöspuheenvuorossaan selkeästi, kuinka syytetyt olivat tuomiolla pelkästään poliittisten näkemystensä vuoksi. Hänen mukaansa yksikään heistä ei ollut yhtään sen syyllisempi, kuin kukaan muukaan paikalla ollut, mutta miehistä pitää tehdä varoittava esimerkki.<ref name=libcom/>
== Tuomiot, teloitukset ja armahdukset ==
[[File:HayMarket100a.jpg|thumb|Folkmuusikko [[Utah Phillips]] puhuu Haymarketin
Tuomiot annettiin 20. elokuuta 1886
Neljä jäljelle jäänyttä kuolemantuomittua, Adolph Fischer, George Engel, Albert Parsons ja August Spies, hirtettiin 11. marraskuuta 1887. Joidenkin tietojen mukaan he olisivat hirttolavalla laulaneet ”[[Kansainvälinen|Kansainvälistä]]”, mutta toisten lähteiden mukaan esimerkiksi
== Hautajaiset ja muistomerkit ==
Teloitettujen hautajaiset pidettiin kahden päivän kuluttua, jolloin heidän muistokseen järjestettyyn marssiin arvioitiin lähteestä riippuen osallistuneen 150 000–600 000 työläistä.<ref name=chronology/><ref name=libcom/> Miehet haudattiin Chicagon saksalaisen yhteisön ylläpitämälle Waldheimin hautausmaalle, joka nykyään tunnetaan Forest Home Cemeteryn nimellä. Myös
Haymarketin
Vuonna 1889 [[Pariisi]]ssa kokoontunut kansainvälisen työväenliikkeen [[toinen internationaali]] päätti ryhtyä viettämään [[vappu]]a työläisten maailmanlaajuisena mielenosoituspäivänä. Tarkoituksena oli vaatia kahdeksan tunnin työpäivää ja muistaa Haymarketin marttyyrejä, vaikka anarkistit olivatkin eronneet internationaalista jo vuonna 1871 [[Haagin kongressi]]ssa. Ehdotuksen työläisten juhlapäivästä teki [[American Federation of Labor]] -ammattiliiton puheenjohtajana toiminut Samuel Gompers. Ensimmäistä kertaa vappua vietettiin 1890, jolloin mielenosoituksia nähtiin Yhdysvaltain lisäksi ainakin parissakymmenessä eurooppalaisessa kaupungissa sekä useissa Etelä-Amerikan maissa.<ref name=adelman/><ref>[https://www.marxists.org/subject/mayday/articles/tracht.html Trachtenberg, Alexander: ”The History of May Day”] Marxists Internet Archive. Viitattu 2.1.2014.</ref>
Rivi 50:
[[Luokka:Chicagon historia]]
[[Luokka:Työtaistelut]]
[[Luokka:Anarkismi]]
[[Luokka:Vappu]]
|