Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 2:
| nimi = Carl Enckell
| kuva = [[Tiedosto:Carl enckell.jpg]]
| arvo = [[Suomen ulkoasiainministeri]]
| virassa = [[Ingmanin I hallitus]]<br>27.11.1918–17.4.1919<br>[[Kaarlo Castrénin hallitus]]<br>17.4.1919–28.4.1919<br>[[Cajanderin I hallitus]]<br>2.6.1922–14.11.1922<br>[[Cajanderin II hallitus]]<br>18.1.1924–31.5.1924<br>[[Hackzellin hallitus]]<br>8.8.1944–21.9.1944<br>[[Urho Castrénin hallitus]]<br>21.9.1944–17.11.1944<br>[[Paasikiven II hallitus
| edeltäjä = [[Otto Stenroth]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&selectedCriterion.hallitus_id=2| Nimeke =Paasikiven hallitus
| seuraaja = [[Rudolf Holsti]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&multivalue.selectedCriterion.hallitus_id=4| Nimeke =K. Castrénin hallitus |
| syntymäaika = [[7. kesäkuuta]] [[1876]]
▲| syntymäpaikka = [[Pietari (kaupunki)|Pietari]], [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]<ref name="KB" />
▲| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|7|6|1876|26|3|1959}}<ref name="KB" />
▲| kuolinpaikka =[[Helsinki]]<ref name="KB" />
▲| puolue = amm.
| puoliso =
}}
'''Carl Johan Alexis Enckell''' ([[7. kesäkuuta]] [[1876]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] – [[26. maaliskuuta]] [[1959]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[poliitikko]], [[upseeri]], yritysjohtaja ja [[diplomaatti]]. Hän oli Suomen viimeinen [[ministerivaltiosihteeri]]
Enckell on ollut
==Uran alku: upseeri, liikemies, diplomaatti==
[[Enckell]]in suvussa oli paljon upseereita. Carl Enckellin isä [[Carl Enckell (kenraali)|Carl Enckell]] oli jalkaväenkenraali Venäjän armeijassa ja siirtyi Suomeen johtamaan [[Haminan kadettikoulu]]a pojan ollessa 7-vuotias. Siellä myös hänen poikansa kouluttautui upseeriksi ja valmistuttuaan kurssinsa priimuksena vuonna 1896 liittyi eliittiyksikkönä tunnettuun Ismailovin kaartiin, missä oppi sujuvasti [[venäjän kieli|venäjä]]ä. Hän jätti kuitenkin upseerinuran jo kolmen vuoden kuluttua ja meni [[Dresden]]iin opiskelemaan insinööriksi. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja työskenteli koneinsinöörinä paperi- ja metalliteollisuuden palveluksessa, ja siirtyi 1911 [[Kone ja Silta Oy]]:n toimitusjohtajaksi. Yhtiö menestyi hyvin ja Enckell valittiin nopeasti Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Yleisen Työnantajaliiton varapuheenjohtajaksi sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon.<ref name="KB"
[[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1917 venäjäntaitoinen Enckell nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi Pietariin.<ref name="KB" /> Eduskunnan hyväksyttyä kesällä [[Valtalaki|valtalain]] konservatiivinen Enckell painosti [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] johtajat hajottamaan Suomen eduskunnan lain torjumiseksi,<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 91–92.</ref>
▲[[Enckell]]in suvussa oli paljon upseereita. Carl Enckellin isä [[Carl Enckell (kenraali)|Carl Enckell]] oli jalkaväenkenraali Venäjän armeijassa ja siirtyi Suomeen johtamaan [[Haminan kadettikoulu]]a pojan ollessa 7-vuotias. Siellä myös hänen poikansa kouluttautui upseeriksi ja valmistuttuaan kurssinsa priimuksena vuonna 1896 liittyi eliittiyksikkönä tunnettuun Ismailovin kaartiin, missä oppi sujuvasti [[venäjän kieli|venäjä]]ä. Hän jätti kuitenkin upseerinuran jo kolmen vuoden kuluttua ja meni [[Dresden]]iin opiskelemaan insinööriksi. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja työskenteli koneinsinöörinä paperi- ja metalliteollisuuden palveluksessa, ja siirtyi 1911 [[Kone ja Silta Oy]]:n toimitusjohtajaksi. Yhtiö menestyi hyvin ja Enckell valittiin nopeasti Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Yleisen Työnantajaliiton varapuheenjohtajaksi sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon.<ref name="KB" />
Marraskuun alussa hän sukkuloi Helsingin ja Pietarin väliä uutta Suomen ja Venäjän suhteet määrittelevää perustuslakia sorvattaessa. Niin kutsutun [[Ståhlberg]]in komitean esityksen hän ehti vielä esitellä väliaikaiselle hallitukselle 5.11., mutta saavuttuaan uudelleen Pietariin 7.11. Suomen eduskuntapuolueiden hyväksymän manifestiluonnoksen kanssa hän saattoi vain todeta [[Lokakuun vallankumous|uuden vallankumouksen]] tapahtuneen matkan aikana.<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 110–113.</ref> Suomen julistauduttua itsenäiseksi Enckell muodosti [[P. E. Svinhufvud]]in ja [[Gustaf Idman]]in kanssa [[Suomen senaatti|Suomen senaatin]] valtuuskunnan, joka pyysi ja sai neuvostohallitukselta tunnustuksen itsenäisyydelle. Enckell nimettin myös Suomen diplomaattiseksi edustajaksi Pietariin, mutta pesti jäi hyvin lyhyeksi valtiosuhteitten pian katketessa valkoisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.<ref name="KB"
▲[[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1917 venäjäntaitoinen Enckell nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi Pietariin.<ref name="KB" /> Eduskunnan hyväksyttyä kesällä [[Valtalaki|valtalain]] konservatiivinen Enckell painosti [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] johtajat hajottamaan Suomen eduskunnan lain torjumiseksi<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 91–92.</ref>, mikä myös onnistui. Tämän johdosta hänellä oli pitkään huono maine Suomen vasemmiston silmissä.
Enckellistä tuli marraskuussa 1918 Suomen järjestyksessä toinen ulkoministeri, ja hänen tehtäväkseen tuli nyt vuorostaan valtionhoitaja [[C. G. E. Mannerheim]]in kanssa hankkia tunnustus Suomen itsenäisyydelle maailmansodan voittaneilta ympärysvalloilta. Enckell johti Suomen valtuuskuntaa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa 1919 ja [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] sen käsitellessä [[Ahvenanmaa]]n kysymystä. Enckellin taktiikkana oli viivyttää päätöksen tekemistä kunnes suurvallat menettäisivät kiinnostuksensa wilsonilaiseen vähemmistökansallisuuksien (ruotsinkielisten ahvenanmaalaisten) oikeuksien ajamiseen. Taktiikka toimi, ja Ahvenanmaa päätettiin 1921 jättää Suomelle.<ref name="KB"/>
▲Marraskuun alussa hän sukkuloi Helsingin ja Pietarin väliä uutta Suomen ja Venäjän suhteet määrittelevää perustuslakia sorvattaessa. Niin kutsutun [[Ståhlberg]]in komitean esityksen hän ehti vielä esitellä väliaikaiselle hallitukselle 5.11., mutta saavuttuaan uudelleen Pietariin 7.11. Suomen eduskuntapuolueiden hyväksymän manifestiluonnoksen kanssa hän saattoi vain todeta [[Lokakuun vallankumous|uuden vallankumouksen]] tapahtuneen matkan aikana.<ref>Enckell, Poliittiset muistelmani 1, s. 110–113.</ref> Suomen julistauduttua itsenäiseksi Enckell muodosti [[P. E. Svinhufvud]]in ja [[Gustaf Idman]]in kanssa [[Suomen senaatti|Suomen senaatin]] valtuuskunnan, joka pyysi ja sai neuvostohallitukselta tunnustuksen itsenäisyydelle. Enckell nimettin myös Suomen diplomaattiseksi edustajaksi Pietariin, mutta pesti jäi hyvin lyhyeksi valtiosuhteitten pian katketessa valkoisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.<ref name="KB" />
==Paluu huipulle vaikeina aikoina==▼
▲== Paluu huipulle vaikeina aikoina ==
Suomen ulkopolitiikan pariin Enckell palasi kohtalokkaana aikana vuonna 1944. Kyseisen vuoden helmikuussa hän kävi [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] kanssa epävirallisissa rauhantunnusteluissa Moskovassa, jotka eivät kuitenkaan vielä johtaneet rauhaan [[Linkomiehen hallitus|Linkomiehen hallituksen]] torjuessa Neuvostoliiton kovat ehdot. Elokuussa nimitettiin [[Antti Hackzell]]in – toisen tsaarinaikaina Venäjään liikesuhteiden kautta tutustuneen – johtama [[Hackzellin hallitus|uusi hallitus]] rauhan solmimista varten ja Enckell palasi pitkän tauon jälkeen ulkoministeriksi. Pääministerin saatua halvauskohtauksen kesken [[Moskovan välirauha|välirauhanneuvotteluiden]] Enckell joutui dramaattisissa oloissa matkustamaan Moskovaan asettuakseen Suomen valtuuskunnan johtoon. Neuvotteluissa ei paljoa neuvoteltu, mutta rauha saatiin.
Enckell jatkoi sen jälkeen ulkoministerinä yhtäjaksoisesti kaikissa sotien jälkeisissä hallituksissa aina Fagerholmin [[Fagerholmin I hallitus|sosiaalidemokraattista vähemmistöhallitusta]] myöten, yhteensä viiden ja puolen vuoden ajan. Näinä vuosina hän oli yksi [[Paasikiven linja]]n keskeisistä arkkitehdeistä. Enckellin ja toisen ulkoministerin [[Reinhold Svento]]n asemaa presidentti J. K. Paasikiven avustajina ja neuvonantajina korosti kummankin täydellinen [[venäjän kieli|venäjän]] taito ja se, että ulkoministeriön korkeimman virkamiehen, poliittisen osaston päällikön virka oli Enckellin koko ulkoministerikauden ajan ilman haltijaa. Enckellillä ja Sventolla oli tapana jopa keskustella ja käydä kirjeenvaihtoa keskenään [[Venäjän kieli|venäjäksi]].
Enckell kuoli 82-vuotiaana Helsingissä. Hän sai kahdesti sekä 1. luokan Vapaudenristin (jälkimmäisellä kerralla rintatähden kera) että Valkoisen Ruusun suurristin (jälkimmäisellä kerralla jalokivien kera) ja myös useita korkeita ulkomaisia kunniamerkkejä.<ref name="KB"
==Perhe==
Rivi 44 ⟶ 40:
== Lähteet ==
* {{Ministerikortisto|nro=190}}
*
* {{Kansallisbiografia|id=3273|nimi=Enckell, Carl|osa=2 | tekijä=
=== Viitteet ===
Rivi 51 ⟶ 47:
==Kirjallisuutta==
*
== Aiheesta muualla ==
* {{Kansallisbiografia|id=3273}}
* {{Ministerikortisto|nro=190}}
{{AAKKOSTUS:Enckell, Carl}}
|