Daguurien nimitys juontaa juurensa [[Kitaanin kieli|kitaanin kielen]] sanasta ''daur''. [[Kitaanit]] kutsuivat 900-luvulta 1100-luvulle olemassa ollutta valtakuntaansa nimellä ''Daur Gurun'', eli Daur-valtakunta. Daguurin kielessä onkin joitakin piirteitä nyt jo hävinneestä kitaanin kielestä. Onkin mahdollista, että daguurit polveutuvat [[Mongolivaltakunta|Mongolivaltakunnan]] aikana mongolistuneista kitaaneista. Omana ryhmänään daguurit ilmaantuvat historiankirjoillehistoriankirjoihin kuitenkin vasta vuonna 1616, jolloin laajeneva [[mantšut|mantšujen]] valtakunta kohtasi soloneiksi kutsutut heimot Amurjoella. Solonit koostuivat maataviljelleistämaata viljelleistä daguureista jasekä metsästystä ja viljelyä sekaisin hajoittaneistaharjoittaneista [[evenkit|evenkeistä]]. Nämä kaksi ryhmää elivät toistensa kanssa kanssakäyden, mutta säilyttäen silti omat kielensä. Tuolloin solonien alaimaisuuteen kuuluivat myös [[bargat|bargamongolit]].<ref name="EMME">{{Kirjaviite | Tekijä = Christopher P. Atwood | Nimeke =Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 135-137 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Facts On File | Tunniste =ISBN 0-8160-4671-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Kieli = {{en}} }}</ref>
Mantšut kukistivat daguuri- ja evenkkiheimotevenkiheimot vuoteen 1643 mennessä ja seuraavan vuoden puolella solonien kyliin alkoivat hyökätä [[Venäjän keisarikunta|venäläiset]] [[kasakat]]. Hyökkäysten ja [[Qing-dynastia]]n kasakoita vastaan käyttämän poltetun maan taktiikan takia daguureja muutti alkuperäisiltä alueiltaan etelään [[Nen]]joen alueelle. Qing-dynastian viranomaistenviranomaiset toimestasiirtivät daurisotilaita siirettiin sittemmin myös [[Hulun Buir]]in tasankoalueelle vuonna 1732 ja [[Xinjiang]]iin vuonna 1763. Daguureja asuu edelleen näillä alueilla. Qing-dynastiaa hallinneiden [[Mantšun kieli|mantšujen kieli]] ja kulttuuri vaikutti daguureihin ja daguurit alkoivat esimerkiksi kirjoittaa mantšun kielellä.<ref name="EMME" />
Mantšujen kiinalaistuminen, Qing-dynastian reuna-alueiden politiikka ja [[han-kiinalaiset|kiinalaisten]] muuttoliike daguurien alueelle ajoi daguurit etenkin [[Hailar]]in alueella omaksumaan mongoli-identiteetin mantšuidentiteetin sijaan. Venäläisten rakennettua [[Mantšuria]]an rautatien daguureja pääsi myös opiskelemaan [[Tokio]]on, [[Moskova]]an ja [[Pietari]]in. Sittemmin monet daguurit toimivat kiinalaisvastaisessa panmongolialaisessa liikkeessä. He yrittivät muun muassa liittää Sisä-Mongolian alueen itsenäistyneeseen Ulko-Mongoliaan. [[Japani]]n miehitysaikana vuosina 1932-1945 Hulun Buirista ja Buthasta tuli autonomisia mongoliprovinsseja. Daguurit laskettiin virallisesti mongoleihin ja he toimivat johtavissa asemissa paikallishallinnossa. Japani hävisi sodan ja [[Kiinan sisällissota]] jatkui vuonna 1945. Kiinan kommunistit voittivat daguurit puolelleen jatkamalla heidän autonomiaansa.<ref name="EMME" />
Kiinan kommunistihallinto alkoi erottaa daguureja mongoleista luoden näille autonomisia kuntiaan vuosinavuonna 1952 [[Heilongjiang]]iin ja vuonna 1954 Xinjiangiin. Sisä-Mongoliassa erottelu oli vaikeampaa, sillä se johti siihen että daguurit joutuivat luopumaan perinteisestä johtavasta asemastaan mongoleihin nähden Hulun Buirissa. Tästä huolimatta daguurien autonomisia kuntia perustettiin myös Sisä-MongoliaankinMongoliaan vuonna 1956. Vaatimuksia esitettiin sittemmin myös suuremman daguurien prefektuurin perustamisesta alueelle, joka olisi kattanut muun muassa Hailarin ja [[Qiqihar]]in, vaikka daguurit olisivatkin jääneet alueella peienksipieneksi vähemmistöksi. Hanketta ei sittemmin toteutettu, mutta autonomisia kuntia perustettiin yhteensä seitsemän daguurien asuinalueille.<ref name="EMME" />
