Ero sivun ”Myrkky” versioiden välillä

 

Toksikologiassa tutkitaan aineita systemaattisen toksisuuden tutkimuksen avulla, jolloin selvitetään kaiken muun ohella myrkyn vaikutusmekanismia ja mahdollista kohde-elintä tai -systeemiä.<ref>Komulainen H, Toksisuuden tutkiminen ja arviointi, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 143-155, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2013. ISBN 978-951-97316-4-3. </ref><ref name="A"></ref> Vaikutusmekanismin perusteella aine voidaan luokitella muun muassa [[karsinogeeni]]ksi (syövän aiheuttaja), [[teratogeeni]]ksi (epämuodostumien aiheuttaja) tai [[mutageeni]]ksi (perimän vaurioittaja).<ref>Komulainen H, Mutageenisuus, karsinogeenisuus ja teratogeenisuus, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 133-142, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2013. ISBN 978-951-97316-4-3. </ref> Myrkyt luokitellaan usein myös sen mukaan, mitä kohde-elintä tai elimistön järjestelmää ne haittaavat. Tällä tavoin voidaan erotella toisistaan esimerkiksi [[hermomyrkyt]], [[solumyrkyt]], [[munuaismyrkyt]] ja [[maksamyrkyt]].<ref>Komulainen H, Elintoksikologian perusteita, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 121-132, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2013. ISBN 978-951-97316-4-3. </ref>

Luonnossa esiintyvät myrkyt voidaan jakaa eliöiden tuottamiin myrkkyihin ja elottoman luonnon myrkkyihin. Näissä yhteyksissä käytetään ryhmittelyperusteena [[kemiallinen rakenne|kemiallista rakennetta]]. Eliöiden myrkyt ovat peräisin eläimistä, kasveista, sienistä ja mikrobeista ja niitä kutsutaan [[Toksiini | toksiineiksi]]. Usein eliöiden tuottamat myrkyt ovat orgaanisia ja ryhmitellään tuottajansa mukaan, esimerkkeinä käärmeenmyrkyt ja [[bakteeritoksiinit]]. Elottoman luonnon tuottamia myrkkyjä ovat esimerkiksi [[alkuaine]]iden radioaktiiviset [[isotooppi|isotoopit]], [[raskasmetalli]]t ja myrkylliset kaasut. Nämä myrkyt ovat enimmäkseen epäorgaanisia.