Ero sivun ”Erik Axel Karlfeldt” versioiden välillä

'''Erik Axel Karlfeldt''' ([[20. heinäkuuta]] [[1864]] [[Karlbo]] - [[8. huhtikuuta]] [[1931]]) oli [[ruotsalainen]] runoilija, jolle myönnettiin postuumisti [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]] 1931.<ref name="NP">{{Verkkoviite | Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1931/index.html | Nimeke = The Nobel Prize in Literature 1931 | Selite = elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe | Julkaisija = The Official Web Site of the Nobel Foundation | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref> Hänen runoutensa on perinteistä ja kuvaa kotiseutua, [[Taalainmaa]]ta.

Karlfeldt oli itse [[Ruotsi]]n akatemian jäsen. Hänelle ehdotettiin jo vuonna 1918 Nobelin palkintoa, jajosta hän kuitenkin kieltäytyi Nobelistajääviytensä 1918takia.<ref>[http://www.kirjasto.sci.fi/karlfeld.htm Erik Axel Karlfeldt] Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008 (englanniksi).</ref>

Karlfeldtin elämästä ja tuotannosta on kirjoittanut Jöran Mjöberg teoksessaan ''I Fridolins spår'' (1945).

Joitakin Karlfeldtin runoja oli aiemmin julkaistu nimimerkillä, mutta vuoden 1890 alussa hän kirjoitti kirjallisuuskriitikko [[Frans von ScheelelleScheele]]lle, Svensk tidskrift -lehden päätoimittajalle. Scheele oli antanut myönteisen arvion Karlfeldtin lähettämistä runoista, ja vuonna 1891 neljä runoa julkaistiin lehdessä, ensimmäistä kertaa Karlfeldtin omalla nimellä.

Toukokuussa 1892 Karlfeldt suoritti kandidaatintutkinnon ja arvosanat latinassa, germaanisissa kielissä, pohjoismaisissa kielissä, mineralogiassa ja geologiassa, teoreettisessa filosofiassa sekä estetiikassa ja kirjallisuus- ja taidehistoriassa. Syksyllä 1893 hän aloitti Djursholmin yksityiskoulussa (ruots. {{K-sv|Djursholms Enskilda Läroverket}}) ruotsin, englannin ja saksan kielen opettajana ja toimi opetustehtävissä huhtikuuhun 1895 asti. Hän asui tuon ajan [[Djursholmin linna]]ssa.

Kesällä 1895 Karlfeldt sai valmiiksi esikoisteoksensa ''Vildmarks- och kärleksvisor'', joka julkaistiin juuri ennen joulua samana vuonna. Debyyttijulkaisussaan Karlfeldt ei käyttänyt monimutkaisia runomittoja vaan usein käännettyä sanajärjestystä loppusointujen aikaansaamiseksi. Myöhemmin Karlfeldt kuitenkin vältti käännettyä sanajärjestystä. Perinteisten runomittojen kuten [[heksametri]]n, [[aleksandriini]]n tai tuon ajan suosittujen runomittojen sonetin, [[canzona]]n tai [[tertsiini]]n sijaan Karlfeldt käytti kansalaulukansanlaulu- tai balladisäkeistöjä. Niissä runot on jaettu säkeistöihin, joissa on sama määrä säkeitä ja sama runomitta. Sen sijaan säkeistöjen pituus, rytmin luonne ja loppusointujen määrä vaihtelevat.

Maaliskuussa 1895 Karlfeldt kirjoitti Molkomin kansankorkeakoulun (ruots. {{K-sv|Molkoms Folkhögskola}}) johtajalle ja haki koulusta opettajan sijaisuutta. Hän sai paikan, ja lukukauden alkaessa lokakuun lopussa Karlfeldt aloitti Molkomissa ruotsin, historian ja kaunokirjoituksen sekä kansantalouden opettajana.

Suoritettuaan lisensiaatintutkinnon Karlfeldt jäi Uppsalaan ja alkoi stipendien turvin valmistella tohtorinväitöskirjaansa. Vuonna 1898 hän muutti Tukholmaan, missä hän aluksi työskenteli englannin tuntiopettajana Tukholman Porvarikoulussa (ruots. {{K-sv|Stockholms Borgareskola}}). Vapaa-ajallaan hän istui Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa (ruots. {{K-sv|Kungliga biblioteket}}) kirjoittamassa väitöskirjaansa, jonka hän sai valmiiksi vuoden 1900 aikana. Saman vuoden syksyllä hän sai kirjastosta amanuenssin viran. Karlfeldtille myönnettiin vuodesta 1899 alkaen Ruotsin akatemian vuosittainen 10001&nbsp;000 kruunun suuruinen apuraha ja matkastipendin ansiosta hän saattoi syksyllä 1901 matkustaa Italiaan. Joulukuussa 1901 julkaistiin hänen kolmas runokokoelmansa ''Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim''. Vuonna 1903 hän sai vakituisen kirjastonhoitajan viran Maatalousakatemiasta (ruots. Lantbruksakademien). Vuonna 1904 hänet valittiin [[Ruotsin akatemia]]an ensimmäisenä niin sanotuista yhdeksänkymmentälukulaisista (ruots. {{K-sv|nittiotalisterna}}).