Ero sivun ”Foolihappo” versioiden välillä

Yhtenä kiistan aiheena on foolihapon merkitys sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, mutta uusimmissa meta-analyyseissa näyttäisi foolihapon kannatus olevan voitolla. Niiden mukaan foolihappolisä näyttäisi edistävän valtimoiden sisäseinämän endoteelin toimintaa, mikä vähentäisi valtimonkovettumataudin<ref>de Bree A, van Mierlo LA, Draijer R. Folic acid improves vascular reactivity in humans: a meta-analysis of randomized controlled trials. American Journal of Clinical Nutrition. 2007;86,3, 610-617 [http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/86/3/610 Abstract]</ref> ja aivohalvauksen riskiä<ref>Meta-Analysis Suggests Folic Acid Reduces Risk for Initial Stroke [http://www.medscape.com/viewarticle/557596 MedScape Medical News]</ref>. Lancetissa julkaistun 8 tutkimusta käsittäneen meta-analyysin mukaan foolihapposuplementaatio vähensi aivohalvauksen riskiä ylipäätään 18 %, ja noin 25 % alaryhmässä, joka oli ottanut foolihappoa ravintolisänä yli kolme vuotta tai asui alueilla, joissa foolihappoa lisättiin elintarvikkeisiin. Tässä alaryhmässä veren homokysteiinin pitoisuus väheni 20 % tai enemmän ja se korreloi aivohalvausten vähenemiseen.

 

 

Tarve saattaa kasvaa sairauksien aikana, toipilaana, raskauden ja imetyksen aikana tai kovassa fyysisessä rasituksessa. Lisäksi yksipuolinen ravinto, epäsäännölliset elämäntavat, dieetti- ja laihdutuskuurit lisäävät täydennystarvetta. Ravinnossa lähteitä ovat [[vihannes|vihreät vihannekset]], [[paprika]], [[lese]]et, [[nauta|naudan]] [[maksa]] ja [[kananmuna|munankeltuainen]]. Vihreistä vihanneksista erityisesti [[parsa]] on hyvä foolihapon lähde.