Wikipedia

Ero sivun ”Puolan parlamenttivaalit 1989” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
lisälähde
Rivi 72:
| percentage6 = 1,7%
}}
'''Puolan parlamentin vaalit 1989''' olivat kymmenennet [[Puolan kansantasavalta|Puolan kansan­tasa­vallan]] [[parlamentti|parlamentin]] vaalit ja yhdennet­toista vaalit sen jälkeen, kun [[kommunismi|kommunistit]] [[toinen maailmansota|toisen maailman­sodan]] jälkeen vuonna 1945 nousivat maassa valtaan. Vaalien ensimmäinen kierros pidettiin sunnun­taina [[4. kesäkuuta]] [[1989]], toinen kaksi viikkoa myöhemmin [[18. kesäkuuta]].<ref name=MMM>{{kirjaviite | Nimeke = Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990 | Sivu = 83 | Luku = Uutiskatsaus: Puolan historialliset vaalit | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1989 | Tunniste = ISBN 951-1-10909-X}}</ref> Toisella kierroksella täytettiin 35 [[Sejn]]in edustajapaikkaa, jotka ensimmäisellä kierroksella jäivät täyttämättä.<ref name=MMM />
 
Vaalit olivat ensimmäiset kommunistien valtaan­tulon jälkeen, joissa edes osa [[Sejm]]in jäsenistä valittiin yleisillä ja vapailla vaaleilla.<ref name=MMM /> Näiden paikkojen osalta [[Solidaarisuus (liike)|Solidaarisuus]]-liike ({{k-pl|Solidarność}}) sai ylivoimaisen vaalivoiton, mikä osaltaan johti kommunismin romahdukseen Puolassa. Vaalien jälkeen Puolasta tuli ensimmäinen silloisen [[itäblokki|itä­blokin]] maa, jossa vapaasti valittu kansan­edustus­laitos sai todellista valtaa.<ref name="Hill1992"/> Vaikka vaalit eivät olleetkaan täysin [[demokratia|demo­kraattiset]], pitkälti niiden ansioista Puolaan voitiin muodostaa [[Tadeusz Mazowiecki]]n hallitus, ja sekä Puolassa että muissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa voitiin seuraavien kuukausien aikana siirtyä demo­kratiaan, minkä [[Puolan sejmin vaalit 1991|Puolan vuoden 1991 vaalien]] jälkeen voitiin jo todeta tapahtuneen.<ref name="Pridham1994">{{kirjaviite | Tekijä = Geoffrey Pridham | Nimeke = Democratization in Eastern Europe: domestic and international perspectives | Sivu = 176 | Julkaisija = Psychology Press | Vuosi = 1994 | Tunniste = ISBN 978-0-415-11063-1 | www = http://books.google.com/books?id=EEUzNW3NYowC&pg=PA176}}</ref><ref name="Njølstad2004">{{kirjaviite | Tekijä = Olav Njølstad | Nimeke = The last decade of the Cold War: from conflict escalation to conflict transformation | Sivu = 59 | Julkaisija = Psuychology Press | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 978-0-7146-8539-7 | www = http://books.google.com/books?id=w0w31Yq5BYsC&pg=PA59}}</ref><ref name="IchijōSpohn2005">{{kirjaviite | Tekijä = Atsuko Ichijō, Willfried Spohn | Nimeke = Entangled identities: nations and Europe | Sivu = 166 | Julkaisija = Ashgate Publishing, Ltd. | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 978-0-7546-4372-2 | www = http://books.google.com/books?id=nWl4w5aetrEC&pg=PA166}}</ref>
 
== Tausta ==
Rivi 87:
Täysin vapaat vaalit luvattiin pitää "neljän vuoden kuluessa."<ref name="Davies2005"/> Kaikki Puolan uudestaan perustetun senaatin jäsenet oli valittava demokraattisesti, samoin 161 Sejmin jäsentä eli 35 prosenttia sen kaikista jäsenistä.<ref name="Castle2005"/> Loput 65 % paikoista oli varattu Puolan yhdistyneelle työväenpuolueelle (PZPR) ja sen sateellittipuolueille, joita olivat [[Yhdistynyt Kansanpuolue (Puola)|Yhdistynyt Kansan­puolue]] (ZSL), [[Demokraattinen puolue (Puola)|Demokraattinen puolue]] (SD) ja kommunistisesti suunaun) ja pienet kommunistisesti suuntautuneet katoliset puolueet.<ref name="Castle2005"/>
 
Lisäksi 35 paikkaa oli täytettävä maanlaajuisenvaltakunnallisen ehdokaslistan kautta, ja kaikki nämä paikat oli varattu Yhdistyneen työ­väen­puolueen ehdokkaille edellyttäen, että he saivat ensimmäisellä kierroksella vähintään tietyn50 suuruisenprosentin kannatuksen.<ref name=MMM /><ref name="Davies2005"/> Tämän tarkoitus oli taata, että puolueen huomattavimmat johtajat tulisivat valituiksi. Mikäli näin suurta kannatusta ei saatu, nämä paikat oli määrä täyttää vaalin toisella kierroksella.<ref name=MMM />
 
Vaalien tulos oli pitkälti ennakoimaton, eivätkä niiden edellä järjestetyt mieli­pide­tiedustelut antaneet luotettavaa tietoa.<ref name="Castle2005-154">{{kirjaviite | Tekijä = Marjorie Castle|Nimeke = Triggering Communism's Collapse: Perceptions and Power in Poland's Transition | Sivu = 154-155 | Julkaisija = Rowman & Littlefield | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 978-0-7425-2515-3 | www = http://books.google.com/books?id=N3qIKK1zuzEC&pg=PA154}}</ref> Itse asiassa Puolassa ei ollut ollutkaan täysin rehellisiä vaaleja 1920-luvun jälkeen, minkä vuoksi ei ollut juuri ennakkotapauksiakaan, joista olisi voitu tehdä päätelmiä.<ref name="Davies2005"/> Edelliset vaalit, joissa oli kilpailevia ehdokkaita, oli pidetty vuonna 1947, ja silloinkin kommunistit harjoittivat väkivaltaa ja vilppiä vaaleissa.<ref name="Castle2005" /> Tällä kertaa kommunistit ja Solidaarisuuden edustajat kilpailivat monista paikoista avoimesti ja melko rehellisesti, samoin kuin joissakin tapauksissa useat kommunistien ehdokkaat keskenäänkin.<ref name="Castle2005"/> Vaikka sensuuri oli yhä voimassa, opposition sallittiin kampanjoida paljon entistä vapaammin. Sen sallittiin perustaa uusi sanoma­lehti, ''[[Gazeta Wyborcza]]'', ja aloittaa [[Tygodnik Solidarność]]-lehden julkaiseminen uudestaan.<ref name=roszk>{{kirjaviite | Tekijä = Wojciech Roszkowski | Nimeke = Najnowsza historia Polski 1980–2002 | Julkaisija = Świat Książki | Julkaisupaikka = Varsova | Vuosi = 2003 | Sivu = 102 | Tunniste = ISBN 83-7391-086-7 | kieli = puola}}</ref> Solidaarisuus-liikkeen sallittiin myös esiintyä Puolan televisiossa ([[Telewizja Polska]]) kaikkiaan 23&nbsp;% vaali­ohjelmille varatusta ajasta. <ref name="Castle2005-168"/> Myöskään sen taloudellista tukemista ei rajoitettu.<ref name="Castle2005"/> Oli selvää, että kommunistit olivat epäsuosittuja, mutta ei ollut selviä lukuja siitä, kuinka alas heidän kannatuksensa vajoaisi. Jokseenkin epäonnistunut tutkimus huhtikuussa muutamia päiviä pyöreän pöydän sopimuksen alle­kirjoittamisen jälkeen viittasi siihen, että 60 % haasta­telluista haluaisi Solidaarisuuden ryhtyvän yhteis­työhön hallituksen kanssa.<ref name="Castle2005-154"/> Viikkoa myöhemmin toinen, senaatin vaaleja koskenut kyselytutkimus osoitti, että 48 % kannatti oppositiota, 14 % kommunisti­hallitusta ja 38 % ei osannut sanoa.<ref name="Castle2005-154"/> Näissä oloissa molemmat osa­puolet kohtasivat ilmiön, johon maassa ei ollut totuttu: [[vaalikampanja]]t.<ref name="Castle2005-154"/> Kommunistit tiesivät, että heille oli taattu 65 % paikoista, ja he odottivat vaikeaa mutta voitettavissa olevaa kilpailua; itse asiassa heitä huolestutti "liian suuren voiton" mahdollisuus - he toivoivat edes jotakin [[oppositio]]ta, joka voisi legitimoida heidän hallituksen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.<ref name="Castle2005-154"/> Kommunisti­hallitus valvoi yhä suurinta osaa tiedotusvälineistä ja asetti ehdokkaikseen tunnettuja urheilijoita ja televisio­esiintyjiä sekä menestyneitä paikallisesti tunnettuja henkilöitä ja liikemiehiä.<ref name="Castle2005-168">{{kirjaviite | Tekijä = Marjorie Castle|Nimeke = Triggering Communism's Collapse: Perceptions and Power in Poland's Transition | Sivu = 168-169 | Julkaisija = Rowman & Littlefield | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 978-0-7425-2515-3 | www = http://books.google.com/books?id=N3qIKK1zuzEC&pg=PA168}}</ref> Muutamat opposition jäsenet pelkäsivät, että tällä menettelyllä hallitus voisi saada vähemmän koulutetuilta äänestäjiltä niin paljon ääniä, että se tällä tavoin saisi kaipaamansa legitimeetin. Vain muutamaa päivää ennen kesäkuun 4. päivän vaaleja puolueen keskus­komitea pohti, miten läntinen maailma reagoisi, jos Solidaarisuus ei saisi yhtään parlamenttipaikkaa. Samaan aikaan Solidaarisuuden johtajat yrittivät kehittää sääntöjä puolueisiin kuulumattomia parlamentin jäseniä varten kommunistien hallitsemassa parlamentissa, sillä Solidaarisuuden ei uskottu saavan enempää kuin 20 paikkaa. Solidaarisuus valitteli myös, että vaali­piiri­jako oli muodostettu sille epä­suotuisaksi.<ref name="Castle2005"/>
Rivi 147:
|}
 
Tulos oli suuri yllätys sekä hallitsevalle työväen­puolueelle että Solidaarisuudelle.<ref name="Huntington1991">{{kirjaviite | Tekijä = Samuel P. Huntington | Nimeke = The third wave: democratization in the late twentieth century | Sivu = 177| Julkaisija = University of Oklahoma Press | Vuosi = 1991 | Tunniste = ISBN 978-0-8061-2516-9 | www = http://books.google.com/books?id=6REC58gdt2sC&pg=PA177}}</ref> Solidaarisuuden vaalikampanja onnistui paljon odotettua paremmin.<ref name="Castle2005-189">{{kirjaviite | Tekijä = Marjorie Castle|Nimeke = Triggering Communism's Collapse: Perceptions and Power in Poland's Transition | Sivu = 189 | Julkaisija = Rowman & Littlefield | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 978-0-7425-2515-3 | www = http://books.google.com/books?id=N3qIKK1zuzEC&pg=PA189}}</ref> Vaalit 4. kesä­kuuta ja niiden toinen kierros 18. kesä­kuuta 1989 toivat Solidaari­suudelle tavattoman vaalivoiton: 99 % kaikista senaatin paikoista ja Sejmissäkin suurimman mahdollisen määrän.<ref name="BiskupskiPula2010"/> Senaatin 100 paikasta 99 kuului nyt Solidaaririsuudelle ja yksi eräälle sitoutu­matto­malle jäsenelle.<ref name="BiskupskiPula2010"/> Niistä 35 maanlaajuiseltavalta­kunnan­laajuiselta listalta valittavasta paikasta, joista Solidaarisuus ei saanut kilpailla, vain yhden sai ensimmäisellä kierroksella kommunistien ehdokas (Adam Zieliński) ja yhden satelliitti­puolueen ehdokas; kukaan muu ei saanut tarvittavaa 50 %:n enemmistöä.<ref name="Davies2005"/> Kommunistit saivat jonkin verran paikkoja takaisin toiselle kierrokselle, mutta ensimmäinen kierros oli heille niin nöyryyttävä<ref name="Sanford2002">{{kirjaviite | Tekijä = George Sanford|Nimeke=Democratic government in Poland: constitutional politics since 1989 | Sivu = 55 | Julkaisija = Palgrave Macmillan | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 978-0-333-77475-5 | www = http://www.google.com/books?id=tOaXi0hX1RAC&pg=PA55}}</ref>, että sen psykologista vaikutusta on sanottu "järkyttäväksi".<ref name="Davies2005"/> [[Norman Davies]] arvioi, että vaalin tulos osoitti kommunistien todellisen kannatuksen Puolassa olleen 3 ja 4 %:n välillä.<ref name="Davies2005"/> Kaikkiaan Solidaarisuus sai 160 paikkaa niistä 161:stä, joihin edustaja voitiin vapaasti valita.<ref name="BiskupskiPula2010">{{kirjaviite | Tekijä = M. B. B. Bikupski, James S. Pula, Piotr J. W. Wróbel | Nimeke = The Origins of Modern Polish Democracy | Kirjoittaja = Piotr Wróbel | Luku = Rebuilding Democracy in Poland | Julkaisija = Ohio University Press | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-0-8214-1892-5 | www = http://books.google.com/books?id=I-ySkJHOQsIC&pg=PA273}}</ref> Ainoa Soli­daari­suuden ehdokas, joka ei tullut valituksi, piti tappionsa syynä sitä, ettei hän ollut saanut tilaisuutta ottaa vaaleja varten valo­kuvaa yhdessä Wałęsan kanssa, mihin kaikille muille Soli­daari­suuden ehdokkaille oli tarjoutunut mahdollisuus.<ref name="Davies2005"/>
 
Solidaarisuus onnistui saamaan suurimman mahdollisen määrän, 35 % paikoista, kun taas jäljellä olevat 65 % jaettiin kommunistien ja heidän satelliitti­puolueidensa kesken (PZPR 37,6 ¤, ZSL 16,5 %, SD 5,8 %, loput 4 % kuuluivat pienille kommunisti­sesti suuntau­tu­neille katolisille puolueille, PAX:ille ja UchS:lle).<ref name="Castle2005"/> Paikkojen jakautuminen PZPR:n ja sen liittolaisten kesken oli ennalta tiedossa.<ref name="Castle2005"/>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_parlamenttivaalit_1989”