Ero sivun ”Ljudmila Ulitskaja” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti poisti 1 Wikidatan sivulle d:Q266661 siirrettyä kielilinkkiä
täyd.
Rivi 4:
Ulitskaja asui nuoruutensa Moskovassa ja opiskelin [[Moskovan valtionyliopisto]]ssa. Hän on koulutukseltaan geneetikko ja työskenteli perinnöllisyystieteen ja biokemian alalla Moskovan yliopistossa, mutta hän sai virasta potkut levitellessään työpaikalla [[samizdat]]-kirjallisuutta<ref>[http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/ljudmila-ulitskaja-naisten-valheet/651063 Keskisuomalainen]</ref> ja ryhtyi juutalaisen teatterin kirjalliseksi neuvonantajaksi. 1990-luvun alussa hän kirjoitti kaksi elokuvakäsikirjoitusta (''Sestrichki Liberti, Сестрички Либерти'', 1990 ja Женщина для всех, 1991).
 
Ulitskaja julkaisi ensimmäisen teoksensa 50-vuotiaana. Hänen ensimmäinen romaaniromaaninsa ''Sonežka'' (Сонечка) ilmestyi [[Novy Mir]]issa 1992. Se tuli melkein heti hyvin suosituksi ja oli ehdokkaana [[Booker-Open Russia Literary Prize|Venäjän Booker-palkinnon]] saajaksi. Hänen teoksiaan ihailevat nykyisin niin yleisö kuin kriitikotkin myös ulkomailla. Hänen teoksiaan on käännetty eri kielille, ja hän on saanut niistä palkintoja ulkomailla ja Venäjällä, muun muassa Venäjän Bookerin teoksesta ''Kazus Kukotskogo'' (Казус Кукоцкого, 'Kukotskin tapaus', ei suom.) (2001). Esimerkiksi uskontojen ongelmaa käsittelevää teosta ''Daniel Stain, prevodsik'' sanotaan myydyn miljoonan kappaleen verran.<ref name=ph>Pekka Hakala, Ihmiskunta vajosi toukka-astelle, Helsingin Sanomat 2.3.2011 sivu C 2</ref>.
 
Elke Heidenreich nosti hänen teoksensa esiin televisio-ohjelmassa Saksassa, ja sen jälkeen ne ovat olleet sikäläisillä bestseller-listoilla.
 
Ulitskaja on osallistunut aktiivisesti poliittisen keskusteluun ja allekirjoitti yhtenä ensimmäisistä taiteen ja tieteen edustajien vastalauseen Venäjän toimista Ukrainan kriisin yhteydessä.<ref name=PP>{{Lehtiviite | Tekijä =Pekka Pesonen| Otsikko =Sukupolven Stalinin ja Brodkyn välissä| Selite = Tietolaatikko |Julkaisu =Helsingin Sanomat| Ajankohta =11.5.2014| Sivut =C 18 }}</ref> Ulitskajan ja [[Mihail Hodorkovski]]n kirjeenvaihto julkaistiin syksyllä 2009 aikakauslehti [[Znamja]]ssa. Ulitskaja esittää Hodorkovskille arkojakin kysymyksiä, joihin tämä vastaa pääasiassa hyvin rehellisesti. Ulitskaja vertaa häntä 1960-luvun oikeudenkäynteihin, joissa syytettyinä olivat muun muassa [[Joseph Brodsky]], [[Andrei Sinjavski]] ja [[Juri Daniel]] ja lupaa hänelle samanlaisen paikan historiassa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Kristina Rotkirch| Otsikko =Venäjän häpeällisin tapaus| Julkaisu =Helsingin Sanomat| Ajankohta =2.12.2009| Sivut =C2 }}</ref>
 
Ulitskaja on vieraillut toukokuussa Suomessa 2014.<ref name=PP/>
==Suomennetut teokset==
*''[[Iloiset hautajaiset]]'' (''Vesëlye pohorony''), suom. Elina Kahla. [[Tammi (kirjankustantamo)|Tammi]], 2002 ISBN 951-31-1818-5
*''[[Naisten valheet]]'' (''Skvoznaja linija''), suom. Arja Pikkupeura. [[Siltala (kirjankustantamo)|Siltala]], 2011 ISBN 978-952-234-038-2
* ''Medeia ja hänen lapsensa'' (alkuteos: ''Medeja i jeje deti''), suom. Arja Pikkupeura. Siltala, 2012 ISBN 978-952-234-095-5
* ''[[Vihreän teltan alla]]'' (alkuteos: ''Zeljonyi s̆atjor''), suom. Arja Pikkupeura. Siltala, 2014 ISBN 978-952-234-191-4
 
== Lähteet ==