Ero sivun ”Metsäkaarti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) typo |
→Elämä karkurina: Pellervo Takatalo ei ollut metsäkaartilaisten vaan tamperelaisen vastarintaryhmän johtaja |
||
Rivi 18:
Kolarin ja Kittilän metsäkaartilaisilla oli korsuja sekä suoranaisessa erämaassa että suhteellisen lähellä asuttuja, syrjäisiä taloja. joista kaartilaiset saivat tarvikkeita ja uutisia.<ref name="Tasala 2000, 112"/> [[Laajavuori (Vantaa)|Laajavuoren]] laella [[Helsingin maalaiskunta|Helsingin maalaiskunnassa]], nykyisin [[Vantaa]]seen kuuluvassa [[Myyrmäki|Myyrmäessä]], sijaitsi eräs pääkaupunkiseudun metsäkaartilaisten piilokorsu. Se oli tehty luonnon muovaamaan suureen kallionkoloon.<ref>Rislakki 1986, 20-21</ref>
[[Jukka Rislakki]] kertoo Helsingin kerrostaloissa, kuten Marjatan talossa Vilhovuorenkadulla Helsingin [[Sörnäinen|Sörnäisissä]], majailleista laittomista asukkaista, joista monet olivat [[sotilaskarkuri|sotilaskarkureita]].<ref>Rislakki 1986, 15-18 ja eri kohdin</ref> Eräs heistä oli [[Veikko Pöysti]]. Tampereella tuolloin metsäinen ja harvaan asuttu [[Hervanta]] tarjosi piilopaikkoja karkureille. Turun seudun metsäkaartilaisten johtaja, sotamies [[Olavi Laiho|Mauno Olavi Laiho]] teloitettiin [[Oulu]]ssa 2. syyskuuta 1944, viimeisenä teloitettuna suomalaisena.<ref>Lindstedt 2008, 101</ref>
Sota-ajan säännöstelytaloudessa karkureiden elintarvikehuolto oli erityisen vaikeaa. Heidän tukijansa hankkivat elintarvikkeita mustasta pörssistä, vastaavasti maaseudulla majailevat karkurit saattoivat hankkia lihaa ja kalaa luonnosta ja harjoittaa niillä vaihtokauppaa. Rislakki on maininnut myös väärennetyistä tai kätketyistä elintarvikekupongeista. Näissä olosuhteissa osa karkureista harjoitti poliittista toimintaa [[SKP]]:ssa mm. pitäen kokouksia sekä monistaen ja välittäen asiakirjoja.
| |||