Ero sivun ”Marjatta Kallio” versioiden välillä

Kallion elokuvaura alkoi 1951 pikkuosilla elokuvissa ''[[Vihaan sinua – rakas]]'' ja ''[[Tytön huivi]]''. Seuraavana vuonna hän tulkitsi Hetan ujompaa tytärtä Kerttua ''[[Niskavuori]]''-elokuvassa. Elokuvassa ''[[Yhteinen vaimomme]]'' hän näyttelee yhteisvaimo Jenniä. [[Matti Kassila]]n elokuvassa ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]'' Kallio vetää elokuvan kakkosjuonta tasokkaana myyjätär Irja Salona. ''[[Ei ruumiita makuuhuoneeseen]]'' -elokuvassa (1959) Marjatta Kalliolla on eroottisesti latautunut sivuosa mademoiselle Miminä, joka huumaa rohkealla tanssillaan [[Helge Herala]]n tulkitseman poikamiehen. Viimeinen merkittävä rooli Kalliolla on elokuvassa ''[[Älä nuolase...]]'' (1962) pirteänä seurapiirineitona. Hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen jäi näyttäytyminen elokuvassa ''[[Äl' yli päästä perhanaa]]'' (1968), jossa hän näyttelee televisiota katsovaa perheenäitiä. Perheenisää näyttelee [[Olavi Ahonen]].

 

 

Marjatta Kallio esiintyi myös radiokuunnelmissa. [[Yleisradio]]n [[Radioteatteri|Radioteatterin]] ''[[Noita Nokinenä]]ssä'' hän antaa äänensä Mintunkukalle. Itse noidan äänessä kuullaan [[Marja Korhonen]]. Kallion laulajanuralta on tallennettu kappaleet ''Blues sateessa'', ''Liisankatu'', ''Olenko minä minä'', ''Puhallinsekstetti'', ''Ruma Elsa'', ja ''Ruusukvartetti''. Laulut äänitettiin [[1960]], ne sävelsi Jorma Juhani Panula ja sanoitti Saulo Haarla sekä [[Ensio Rislakki]].