Ero sivun ”Sven Dufva” versioiden välillä

'''Sven Dufva''', '''Sven Tuuva''', on [[J. L. Runeberg]]in kirjoittamien [[Vänrikki Stoolin tarinat|Vänrikki Stoolin tarinoiden]] ensimmäisessä kokoelmassa oleva runo, joka kertoo samannimisestä [[Suomen sota]]an osallistuvasta sotilaasta. Runo kuuluu kirjan tunnetuimpiin ja suosituimpiin.

Runeberg lienee kirjoittanut runon ''Vänrikki Stoolin tarinoiden'' tekemisen varhaisessa vaiheessa talvella tai keväällä 1846, samoihin aikoihin useiden muiden ensimmäisen osan avainrunojen kanssa, sillä sen luonnoksia oli samoilla paperiarkeilla kuin ''Otto von Fieandt'', ''Viapori'' ja ''[[Maamme]]'' -runojen. Runo julkaistiin ensi kerran jo marraskuussa 1846 [[Necken-kalenterissakalenteri]]ssa, kaksi vuotta ennen runokokoelman lopullista ilmestymistä.<ref>Wrede 1988, s. 41–42, 46.</ref>

[[Oskar Rancken]] väitti vuonna 1864 julkaisemassaan kirjassa ''[[Fänrik Ståls hjeltar]]'', että Sven Dufvalla olisi ollut todellinen esikuva, Koljonvirran taisteluun osallistunut [[ruotujakolaitos|ruotusotamies]] [[Johan Zacharias Bång]] (1782–1845). Tämä uskomus vakiintui sittemmin pitkäksi aikaa.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia |id = 5634 |nimi = Bång, Johan Zacharias (1782–1845) (maksullinen artikkeli)|tekijä = Kari Tarkiainen |ajankohta = 1.3.1998}} Sama teksti luettavissa myös: [http://www.finlit.fi/tietopalvelu/runeberg/bjz.htm Bång, Johan Zacharias (1782 - 1845)] Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.</ref> Bång syntyi Lohjan seurakunnassa 19. huhtikuuta 1782<ref>Draamatarinat: Runebergin elämä ja teokset: [http://city.porvoo.fi/runeberg/draama2/artikkeli6.htm Kuka oli Sven Dufva?] Porvoo. Viitattu 23.9.2011.</ref> ja palveli sotilaana [[Korsholma|Korsholms]] skarppskytte batallion -nimisessä joukkueessa. Hän selvisi hengissä Koljonvirran taistelusta ja sai siitä kunniamitallinkunniamitalin. Bång sai myöhemminMyöhemmin jossain taistelussa myöshän sai toisenkin kunniamitallinkunniamitalin.

Sodan jälkeen Bång asettui Pohjois-Ruotsiin ja siirtyi siviiliin. toimienHän toimi ensin pitäjänsuutarina [[Lycksele]]ssä sekäja uudistalollisena [[Fjällboberg]]issä, jossa myös kuoli. Bångin sotamuistot kirjattiin muistiin hänen poikansa välityksellä kahdestikin. Hän kertoi olleensa Koljonvirran taistelun sankari ja tyhjentäneen sillan kolmesti venäläisistä [[kartessi|kartesseilla]]. Vuonna 1908 Sandelsin pojanpoika, kenraali [[Gustaf Sandels]] pystytti Bångin haudalle Lyckseleen muistomerkin, jossa Bångin annetaan ymmärtää olevan "todellinen" Sven Dufva.<ref name="KB" />