Ero sivun ”Yli-Ii” versioiden välillä

Yli-Iin asukasluku kasvoi [[1960-luku|1960-luvun alkuun]] saakka, jolloin asukkaita oli yli 3&nbsp;800. Tämän jälkeen asukasluku alkoi pienentyä nopesastinopeasti voimakkaan poismuuton vuoksi. Vuonna [[1970]] asukkaita oli 3&nbsp;561 ja [[1980]] enää 2&nbsp;478. [[1980-luku|1980-luvulla]] väestön väheneminen hidastui.<ref name="Finlandia8" />

Kallioperä on pääasiassa [[gneissi]][[graniitti]]a. Kunnan keskiosiin työntyy [[amfiboliitti|amfiboliitteja]], graniitteja ja [[Granodioriitti|granodioriitteja]] sisältävä vyöhyke ja Iijoen eteläpuolella on [[Arkoosikvarsiitti|arkoosikvarsiitteja]] ja [[Fylliitti|fylliittejä]]. Yleisin [[maalaji]] on [[moreeni]], joka on kuitenkin laajoilla alueilla [[Turve|turpeen]] peitossa. Huomattavin [[harju]] on kunnan koillisosaa halkova [[Huiskan harju]]. Korkeuserot ovat kunnan alueella vähäiset. Maasto viettää luoteisosia lukuun ottamatta idästä länteen. Korkein kohouma on [[Linkamaa]] kunnan itäosasaitäosassa. Yli-Iin pinta-alasta on suota noin 60 prosenttia. Suurimpia soita ovat [[Iso Savisuo]], [[Viitasuo]], [[Palosuo]] ja [[Saukkosuo]].<ref name="Finlandia8" />

Yli-Iin keskiosien maisemia hallitsee itä-länsisuunnassa virtaava Iijoki, joka oli aikoinaan Suomen parhaimpia [[lohi]][[joki]]a. Joen alaljouksunalajuoksun valjastaminen voimatalouden käyttöön [[1959]]–[[1971]] katkaisi kuitenkin lohen nousun jokeen. Kunnan alueella on Iijoessa neljä voimalaitosta: [[Haapakoski (Yli-Ii)|Haapakoski]], [[Pahkakoski]], [[Kierikki]] ja [[Maalismaa]]. Iijokeen liittyy pohjoisosasta tuleva Siuruanjoki, johon yhtyvät mm. [[Leuvanoja]], [[Vitmaoja]] ja [[Martimojoki]]. Kunnan alueella on useita pieniä järviä mm. [[Halajärvi]], [[Iso Isterinjärvi]] ja [[Koutuanjärvi]].<ref name="Finlandia8" />