Ero sivun ”Louisa May Alcott” versioiden välillä

[[Tiedosto:Louisa May Alcott headshot.jpg|thumb|200px|Louisa May Alcott 20-vuotiaana.]]

Vuosi 1868 oli käännekohta Alcottin kirjallisella uralla. Tällöin ilmestyi hänen kuuluisin teoksensa ''[[Pikku naisia]]'' ja seuraavana vuonna sen jatko-osa ''[[Viimevuotiset ystävämme]]''. Kirja syntyi tilaustyönä, taloudellisesta pakosta, mutta se sai pian suuren suosion ja sillä oli valtava kaupallinen menestys. Alcottin saatua monet kerrat kustantajilta kieltävän vastauksen eräs heistä sanoi Alcotille, että jos tämä kirjoittaa tyttökirjan[[tyttökirja]]n, hän lupaa julkaista sen. Poikamainen Louisa tuskaili äidilleen, että miten hän voisi kirjoittaa tyttökirjan, kun ei tuntenut muita tyttöjä kuin ”meidän tytöt”, jolloin Abigail-äiti vastasikin hänelle: ”No kirjoita sitten meidän tytöistä!” Niinpä kirja perustuu suureksi osaksi Alcottin omiin lapsuuden kokemuksiin ja häneen itseensä sekä hänen kolmeen sisareensa.

''Pikku naisia'' kertoo neljästä Marchin sisaruksesta nimeltä Meg, Jo, Beth ja Amy, jotka elävät rakastavan äitinsä kanssa vaatimattomissa oloissa, hiljaisessa pikkukaupungissa Massachusettsissä. Perheen isä on sotilaspappina sisällissodan rintamalla. Tytöt ovat kaikki neljä erilaisia luonteeltaan: Meg, vanhin on kiltti ja äidillinen, Jo, joka on Louisan oma nuoruudenkuva, on poikamainen ja vallaton, mutta rakastaa kirjoittamista, Beth on ujo ja musikaalinen, ja Amy nuorin, sievä, turhamainen ja taiteellinen. Romaanin jatko-osassa, kirjassa ''Viimevuotiset ystävämme'', tytöt kasvavat nuoriksi naisiksi ja avioituvat vuoron perään. Beth kuolee [[tulirokko]]on, ja. Jo perustaaavioituu miehensäiäkkäämmän kanssasaksalaisen poikienprofessorin sisäoppilaitoksen.kanssa Myöhemminja Alcotthe kirjoittiperustavat ystävättärelleenpoikien kirjan lopusta: ”Jo'n olisi pitänyt jäädä naimattomaksi kirjailijaksi, mutta niin monet tytöt kirjoittivat minulle vaatien hänen naimisiinmenoaan, että en uskaltanut kieltäytyä, vaan naitin hänet kiusallani iäkkäälle saksalaiselle professorillesisäoppilaitoksen.”