Wikipedia

Ero sivun ”Bassaricyon neblina” versioiden välillä

Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
en-wikistä
(ei mitään eroa)

Versio 16. elokuuta 2013 kello 19.46

Olinguito (Bassaricyon neblina) on Bassaricyon-sukuun kuuluva nisäkäs. Sen tunnistamisesta omaksi lajikseen tiedotettiin 15. elokuuta 2013.[1][2][3]

Olinguito
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Puolikarhut Procyonidae
Suku: Bassaricyon
Laji: neblina
Kaksiosainen nimi

Bassaricyon neblina
(Helgen, 2013)

Katso myös

  Bassaricyon neblina Wikispeciesissä
  Bassaricyon neblina Commonsissa

Etymologia

Lajin nimi olinguito on espanjan kielen diminutiivimuoto sanasta olingo ja merkitsee ”pikkuolingo”. Nimi sisältää viittauksen lajin läheiseen sukulaiseen olingoon, jonka pienikokoisina yksilöinä olinguitoja aiemmin virheellisesti pidettiin.

Kuvaus

Olinguito on olingon läheinen sukulainen, mutta lajeja ulkoisesti muistuttava kinkaju on niille vain kaukaista sukua[4]). Olinguito painaa keskimäärin 900 grammaa, jolla se on puolikarhujen heimon pienin laji[5][2][6]. Se on kaikkiruokainen, mutta pääasiallisesti kasvissyöjä[3], joka syö lähinnä hedelmiä kuten viikunoita, mutta myös hyönteisiä ja mettä, minkä takia lajin uloste koostuu tyypillisesti mustikan kokoisista papanoista[7][6]. Olinguiton uskotaan olevan parhaiten yksinään viihtyvä yöeläin[3](s. 29:30). Olinguito vaikuttaa viettävän aikansa lähes yksinomaisesti puissa[3][8]. Sillä on yksi maitorauhanen, ja sen uskotaan synnyttävän yhden poikasen kerrallaan[3][8][6].

Levinneisyys ja elintavat

Lajin yksilöitä on havaittu sademetsässä keskisestä Kolumbiasta Ecuadorin länsiosiin[6]. Olinguiton ei uskota olevan vaarassa hävitä sukupuuttoon[2], mutta on arvioitu, että 40 prosenttia sen luontaisista asuinmetsistä on hävitetty[2][7].

Löytäminen

Olinguiton tunnistamisesta omaksi lajikseen tiedottivat 15. elokuuta 2013 Smithsonianin-instituutin National Museum of Natural Historyn kuraattori Kristofer Helgen ja North Carolina Museum of Natural Sciencesin olingoasiantuntija Roland Kays avustajineen[9][10][2][3][11]. Helgen havaitsi olinguiton omaksi lajikseen tekemällä DNA-testin Field Museum of Natural Historyssa, Chicagossa säilytetyille yksilöille[6].

Osittain kaikkiruokaisena lajina olinguito oli Amerikan mantereella ensimmäinen havainto 35 vuoteen uudeksi lihaa syöväksi nisäkäslajiksi[3][2]. Olinguitoa ei ollut aiemmin ymmärretty omaksi lajikseen, vaikka siitä oli tehty jatkuvasti havaintoja ja sitä oli jopa pidetty julkisesti esillä, vaan se oli sekoitettu sukulaislajiinsa olingoon. Tällainen yleisölle näytteillä ollut yksilö oli National Zoological Parkissa, Washington DC:ssä asunut ja useissa muissa eläintarhoissa kiertänyt tyttöolinguito Ringerl, jotta tutkijat turhaan yrittivät saada lisääntymään olingojen kanssa ymmärtämättä, että kyseessä oli kaksi eri lajia.[3][12] Ringerl kuoli vuonna 1976.[5]

Taksonominen määrittely

Olinguito on kooltaan pienempi kuin olingot, joita ovat kaikki Bassaricyon-suvun muut lajit[2]. Olinguiton turkki on paljon karvaisempi kuin olingon. Sillä on myös erilainen hampaisto, lyhyempi häntä ja pienemmät korvat kuin lähisukulaisellaan.[12] Olinguito asuu Andien pohjoisosissa noin 1500–2750 metrin korkeudessa[8] merenpinnasta, kun taas olingon elinympäristö on huomattavasti alempana[7].

Morfologisten erojen perusteella olinguitolle on kuvattu neljä alalajia: Bassaricyon neblina neblina, B. n. osborni, B. n. hershkovitzi ja B. n. ruber[8].

Lähteet

  1. ↑ Cutest Carnivora Mammal Discovered Called 'Olinguito' (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g For the First Time in 35 Years, A New Carnivorous Mammal Species is Discovered in the American Continents Smithsonian Magazine. 15. elokuuta 2013. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h Roland Kays. Press conference at North Carolina Museum of Natural Sciences. Livestream (video). 15. elokuuta 2013 [1] (englanniksi)
  4. ↑ K.-P. Koepfli, M. E. Gompper, E. Eizirik, C.-C. Ho, L. Linden, J. E. Maldonado, R. K. Wayne (2007-06). "Phylogeny of the Procyonidae (Mammalia: Carvnivora): Molecules, morphology and the Great American Interchange". Molecular Phylogenetics and Evolution 43 (3): 1076–1095. doi:10.1016/j.ympev.2006.10.003. PMID 17174109. (englanniksi)
  5. ↑ a b Borenstein, Seth. "Adorable New Mammal Species Found 'In Plain Sight'", ABC News, 15. elokuuta 2013. Luettu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Olinguito: 'Overlooked' mammal carnivore is major discovery 15. elokuuta 2013. BBC News. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  7. ↑ a b c New cute furry mammal species discovered 15. elokuuta 2013. CNN. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d "Taxonomic revision of the olingos (Bassaricyon), with description of a new species, the Olinguito" (15. elokuuta 2013). ZooKeys 324: 1–83. doi:10.3897/zookeys.324.5827. (englanniksi)
  9. ↑ Kim, Meeri. "Smithsonian unearths a new species of mammal: The olinguito", 16. elokuuta 2013. Luettu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  10. ↑ "New animal discovered in Andes". Luettu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  11. ↑ A new mammal. Peekaboo The Economist. 17. elokuuta 2013. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  12. ↑ a b Sample, Ian. Carnivore 'teddy bear' emerges from the mists of Ecuador. Guardian. 15. elokuuta 2013 (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bassaricyon_neblina&oldid=13463257”