Ero sivun ”Antti Lizelius” versioiden välillä

[[Tiedosto:Lizelius memorial.jpg|thumb|225px|left|Lizeliuksen syntymän 250-vuotismuistokivi [[Pöytyä]]llä vanhan [[Pöytyän kirkko|kirkkomaan]] aidan kupeessa.]]

{{Lähteetön}}

 

Opiskeluaikanaan Lizelius loi tärkeitä suhteita aikansa vaikuttajiin. 1733–1736 hän toimi [[Huittinen|Huittisten]] kirkkoherran [[Nils Idman vanhempi|Nils Idman]]in perheessä kotiopettajana. Lizelius promovoitiin maisteriksi 1735 eli samaan aikaan kuin kuuluisat aikalaisensa [[Kaarle Fredrik Mennander]] ja [[Andreas Kraftman]]. Papiksi hänet vihittiin kaksi vuotta myöhemmin, jolloin hän myös pääsi Turun katedraalikoulun [[kollega]]n virkaan, missä hän toimi seuraavat kaksi vuotta.

Papiksi pääseminen ei ollut talonpoikaissyntyiselle suinkaan helppoa ja varsinkaan ylempiin virkoihin. Lizeliuksen lahjakkuus ja virkavuodet opettajana katsottiin luultavasti eduksi, kun hän sai [[Pöytyä]]n kirkkoherran viran.

 

 

 

Lizeliuksen kotipitäjän [[Tyrvää]]n murteessa, ei esiintynyt erittäin monissa suomen murteissa esiintyvää [[loppuheitto|loppuvokaalien katoa]] eikä lounaismurteille ominaista pitkien, muualla kuin ensitavussa sijaitsevien vokaalien lyhenemistä. Lizelius hylkäsi nämä piirteet teksteissään, mikä oli poikkeuksellista tuohon aikaan. 1800-luvulla ne katosivat suomen kirjakielestä lähes kokonaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kiuru, Silva|Otsikko= Antti Lizelius ja jälkitavujen pitkät vokaalit| Julkaisu = Virittäjä|Ajankohta = 1992|Vuosikerta = 96| Numero = | Sivut = 165-184|Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste =ISSN 0042-6806|Kieli = {{fi}}|Lopetusmerkki = }}</ref>