Ero sivun ”Lukemisen erityisvaikeus” versioiden välillä

[[ICD-10]]-tautiluokituksen mukaan lukemisen erityisvaikeus (dysleksia) on eräs psyykkisen kehityksen häiriöistä. Se on oppimiskyvyn vaikeuksista yleisin, ja se ei johdu peruskoulutuksen tasosta, sairauksista tai vammoista, ja se saattaa ilmetä koko elämän ajan.<ref>Kuntoutusportti</ref> Muita oppikyvyn vaikeuksia ovat laskemiskyvyn erityisvaikeus ([[dyskalkulia]]) ja kirjoittamisen erityisvaikeus ([[dysgrafia]]), ja ne voivat esiintyä samanaikaisesti.<ref name="huttunen">Huttunen 2010</ref> Lukemisen erityisvaikeuden oireita ovat kirjallisen ilmaisun niukkuus, kankeus ja virheiden suuri määrä ja siihen liittyy aina vieraiden kielten oppimisvaikeus. Muita tähän sairauteen liittyviä oireita voivat olla mm. tilan, suuntien ja ajan hahmottamisvaikeudet, motoriset vaikeudet ja matemaattisen ajattelun vaikeudet.<ref name="muller">Müller 2010</ref> Lukemisen erityisvaikeutta ei luokitella [[Kehitysvammaisuus|kehitysvammaisuuteen]] kuuluvaksi.<ref name="huttunen" /> Sen taustalla oleva neurologinen poikkeama hermoston toiminnassa on pysyvä ja sitä ei voida korjata käyttäytymisen uudelleenopetuksella, mutta siitä aiheutuvia haittoja voidaan pyrkiä vähentämään oppimiskyvyn muiden osa-alueiden käytön tehostamisella.

 

 

Lukemisen erityisvaikeuden perusta on se, että kokonaisen sanan merkitys ei hahmotu automaattisesti yhdellä silmäyksellä aivojen äänne- ja tavutietoisuuden sekä sanojen näkövasteen häiriön vuoksi. Lukivaikeus aiheuttaa sen, että kirjainmerkit muutetaan yksi kerrallaan äänteiksi ja koostetaan sanaksi, ja tämä vie aivokapasiteettia mm. sanan mieleenpainamiselta ja sen liittämiseltä muihin yhteyksiin.<ref name="muller" /> Kirjoittamisen erityisvaikeus voi ilmetä mm. huonona käsialana, kieliopillisina virheinä, tavutusvirheinä ja vaikeutena jäsentää kappaleita.<ref name="huttunen" />