Ero sivun ”Mihail Suslov” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: ca:Mikhaïl Súslov |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Mihail Andrejevitš Suslov''' ({{K-ru|Михаил Андреевич Суслов}}, [[21. marraskuuta]] [[1902]] [[Šahovskoje]], [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]] – [[25. tammikuuta]] [[1982]] [[Moskova]], [[Neuvostoliitto]]) oli neuvostoliittolainen valtiomies ja [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] (NKP) pääideologi. Suslov oli NKP:n [[politbyro]]on ja sihteeristön jäsen.
Suslov liittyi 16-vuotiaana NKP:n nuorisojärjestö [[Komsomol]]iin ja itse puolueeseen vuonna 1921. Hän opiskeli taloutta Plehanovin instituutissa ja Punaprofessoreiden instituutissa, myöhemmin hän opetti [[Moskovan yliopisto]]ssa ja [[Teollisuusakatemia]]ssa.
Suslov valittiin puoluekoneiston kouluttajaksi 1931. Suslov valittiin keskuskomitean valvoman komission tarkastajaksi. Hänen tehtävänään oli keskittyä lukuisiin "henkilökysymyksiin" ja puuttua poikkeamiin puolueen yleisestä linjasta ja tarvittaessa erottaa henkilöitä puolueesta.
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Suslov oli toteuttamassa tšetšeenien ja muiden muslimivähemmistöjen karkotusta [[Kaukasus|Kaukasukselta]]. Vuosina 1944–1946 Suslov oli perustamassa neuvostohallintoa [[Liettua]]an. Suslov karkotti kokonaisia kyliä vankileireille [[Siperia]]an ja oli [[Samizdat]]-kirjallisuuden vastustustyössä.<ref>Verkkoviite Suslovin rooli Liettuassa [http://www.lituanus.org/1978/78_|_06.htm]englanniksi. Viitattu 29.01 2010 </ref> [[Josif Stalin|Stalin]] antoi Susloville viran Orgbyrossa 1946 ja asetti hänet työskentelemään keskuskomiteaan. Suslov valittiin puolueen sihteeristöön 1947 ja politbyroon jäseneksi vuonna 1949. Hän oli keskeyksettä politbyroon jäsen kuolemaansa 1982 asti. Suslov toimi puoluelehden [[Pravda]]n päätoimittajana vuosina 1949–1951. Suslov oli hetkellisesti epäsuosiossa Stalinin kuoleman jälkeen ja hänet erotettiin politbyroon täysjäsenyydestä 1953. Hänet valittiin [[Neuvostoliiton ulkoministeriö]]n komission puheenjohtajaksi 1954. ▼
Suslov ohjasi komission aloittamaa puhdistusta puolueessa Uralin ja Tšernigovin provinsseissa vuosina 1933–1934. [[Lazar Kaganovitš]] oli Puoluevalvontatoimikunnan puheenjohtajana 1930-luvun alkupuolella ja eikä hän koskaan ottanut huomioon tiedostavia työntekijöitä komissiossaan.
Suslov valittiin uudelleen politbyroon täysjäseneksi 1955. Suslov ryhmittyi [[Nikita Hruštšov]]in taakse kesäkuussa 1957 vastustaakseen "puolueenvastaista ryhmää", jota johtivat [[Georgi Malenkov]], [[Vjatšeslav Molotov]], [[Lazar Kaganovitš]]. Suslov oli myöhemmin merkittävässä roolissa Hruštšovin poistamisesta vallasta ja [[Leonid Brežnev]]in nostamisessa valtaan lokakuussa 1964. Suslovia kutsuttiin usein "harmaaksi eminenssiksi". Hän oli muotoilemassa NKP:n ideologiaa suurimmastaan osastaan ajastaan sihteeristössä. Hänen kuolemansa oli alkua valtataistelulle Brežnevin seuraajan [[Juri Andropov]]in, joka turvasi Suslovin ideologian jatkuvuuden, vastustajien [[Andrei Kirilenko (poliitikko)|Andrei Kirilenkon]] ja [[Konstantin Tšernenko]]n välille.<ref>Serge Petroff,"The Red Enimenence:A Biograpohy of Mikhail A.Suslov,1988</ref>▼
Suslovin roolia uusiutuvissa puhdistuskampanjoissa 1937 ja 1938 ei ole dokumentoitu vaikkakin on selvää että puhdistukset, jotka poistivat suurimman osan puolueaktivisteista, avasi tien hänen nopealle ylenemiselle. Suslovista tuli [[Stavropol]]in puoluekomitean ensimmäinen sihteeri ja jäsen keskuskomitean tarkastuskomiteassa ([[GPSU]]) vuonna 1939. Hän oli ehdolla keskuskomitean täysjäseneksi 1941.
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Suslov oli toteuttamassa [[tšetšeenit|tšetšeenien]] ja muiden [[muslimi]]vähemmistöjen karkotusta [[Kaukasus|Kaukasukselta]].
▲
Suslov toimi puoluelehden [[Pravda]]n päätoimittajana vuosina 1949–1951. Suslov oli hetkellisesti epäsuosiossa Stalinin kuoleman jälkeen ja hänet erotettiin politbyroon täysjäsenyydestä 1953. Hänet valittiin [[Neuvostoliiton ulkoministeriö]]n komission puheenjohtajaksi 1954.
▲Suslov valittiin uudelleen politbyroon täysjäseneksi 1955. Suslov ryhmittyi [[Nikita Hruštšov]]in taakse kesäkuussa 1957 vastustaakseen "puolueenvastaista ryhmää", jota johtivat [[Georgi Malenkov]], [[Vjatšeslav Molotov]], [[Lazar Kaganovitš]]. Suslov oli myöhemmin merkittävässä roolissa Hruštšovin poistamisesta vallasta ja [[Leonid Brežnev]]in nostamisessa valtaan lokakuussa 1964. Suslovia kutsuttiin usein "harmaaksi eminenssiksi".
Hän oli muotoilemassa NKP:n ideologiaa suurimmastaan osastaan ajastaan sihteeristössä. Hänen kuolemansa oli alkua valtataistelulle Brežnevin seuraajan [[Juri Andropov]]in, joka turvasi Suslovin ideologian jatkuvuuden, vastustajien [[Andrei Kirilenko (poliitikko)|Andrei Kirilenkon]] ja [[Konstantin Tšernenko]]n välille.<ref>Serge Petroff,"The Red Enimenence:A Biograpohy of Mikhail A.Suslov,1988</ref>
Suslov oli poliittinen esikuva Juri Andropoville ja [[Mihail Gorbatšov]]ille ja vähemmän tunnetuille kommunisti virkamiehille [[Boris Ponomarev]]ille ja [[Aleksei Jepišev]]ille.
Suslov asui 26. Kutuzovski prospektilla, Moskovassa samassa rakennuksessa Brežnevin ja Andropovin kanssa. Suslovilla oli myös [[datša]] Sosnovka-1, 11,5 hehtaarin maatila ja yksityinen ranta [[Moskvajoki|Moskvajoen]] rannalla. Hänellä oli myös vaimo ja kaksi lasta, poika ja tytär, jotka ovat asuneet [[Itävalta|Itävallassa]] vuodesta 1990 lähtien.<ref>{Verkkoviite|osoite=[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/575569/Mikhail-Andreyevich-Suslov]}Viitattu 29.1 2010 </ref>
Suslov kuoli [[aivoverenvuoto]]on 25. tammikuuta 1982. Hänet haudattiin valtiollisin kunniamenoin Stalinin viereen [[Kremlin muuri]]in.
| |||